raskausaika - elämäni kamalinta aikaa

Tää hupi piristää vähän.. :D

Ap

Rv 16 ja vuodelepoa takana yli kuukausi. Silti vaan vuotaa verta ja sattuu, eli todennäköisesti joudun makaamaan koko loppuraskauden. En helvetti soikoon jaksa!

Viime raskaudessa oli sentään vaan kestomigreeni ja liitoskipujen takia mahdoton kävellä varttia pidempään. Joo ei TODELLAKAAN tule kolmatta!

Kyllä. Esikoisen kohdalla 4kk järkyttävää pahoinvointia, toinen kolmannes huimausta ja heikotusta, viimeinen kolmannes kamalaa närästystä, kiloja kertyi yhteensä yli 20. Loppu ei sentään ollut pahimmasta päästä, mutta tuo alkuraskaus oli aivan hirveää. Nyt taas raskaana ja samat sävelet vaikuttaisi olevan. Ei ole raskaus mua varten. Toisaalta onhan se palkka tässä hommassa hyvä, siis lapsi, mutta 2 lasta riittää kyllä. Kolmanteen ei muutenkaan olisi jaksamista. 

Joo kyllä tässä kärsii sen lapsensa tähden, mutta kaks samanlaista kärsimystä riittänee.. Kunhan ei synnytyskin olis yhtä kärsimys kun ekan kanssa, että vauvakin kärsi lopulta happivajeesta ja piti hätäsektioon päätyä. Huoh. Se on kyllä vika niitti jos tässäkin tulee ongelmia.

Ap

Sama täällä mutta viikkoja 28 ja en malta oottaa että pääsee synnyttään ! Aivan karseeta raskausaika hyh.

No onneks sulla on jo tuon verran, koko ajanhan tässä ollaan lähempänä h-hetkeä.. Mä voisin hoitaa ja kasvattaa vielä kolmannenkin lapsen mutta en kyllä oikeasti kestä enää yhtään raskautta.

Ap

Mulle ei myöskään raskaudet sovi yhtään. Kaksi takana eikä enää ikinä. Raskausajan muutokset saa mulle aina todella paha masennuksen aikaan niin pahan, että joka kerta olen yrittänyt tappaa itseni :( Vieläpä samalla raskausviikolla. Luultiin, että ekan raskauden masennus oli jostain muusta peräisin, mutta ei kyllä sen teki hormoonit. Joka kerta kun vauva on tullut ulos niin on heti ensimmäisinä päivinä alkanut helpottaa ja olen ollut taas elämäni kunnossa. Kummallista. Myös kaikki liitoskivut ja lantion löystymiset ovat joka kertaa riesanneet.

Samoja kokemuksia täälläkin!
Rv 5-20 oksentelin päivittäin monta kertaa, tiputuksessa olin kymmenisen kertaa. En jaksanut tehdä MITÄÄN. Makasin sohvalla/sairaalassa, olo oli niin huono etten edes pystynyt keskittymään telkkariin tms.
Rv 20-22 oli hetken helpotus. Huonovointinen olin jatkuvasti, mutta pystyinpä sentään käymään kaupassa. Ja jaksoin jopa jutella ihmisille.
Rv 22 eteenpäin alkoi hirmuiset liitoskivut. Selkä teki myös tenän, olin petipotilaana sairaalassa/kotisohvalla rv 26 asti.
Rv 28 eteenpäin vauva meinasi syntyä. Aluksi vuodelepo, rv 30 eteenpäin täydellinen vuodelepo sairaalassa.
Rv 34 vauva syntyi, pienenä, mutta TERVEENÄ.

Tietysti tekisin saman uudelleenkin lapseni vuoksi. Mutta juurikin esikoisen vuoksi en voi toista lasta hankkia. Mies ei pysty koko raskausaikaa olemaan kotona - ja jos raskausaika menee samalla tavalla kun esikoisen kanssa, en millään pärjää ilman jatkuvaa apua kotona. Sijaisvanhemmuutta harkitsemme nyt.

Juu ihan hirveetä täälläkin, turvotus, +26 kg ja hormonit!! Ekaa odotan ja ainokaiseksi saa jäädä! Terkuin rv 41+2

Tiedän tunteen! Helvetti soikoon, ensimmäisestä raskaudesta olin yhteensä noin 7kk vuodelevossa joko pahoinvoinnin, liitoskipujen tai ennenaikaisten supistusten vuoksi. Kyllä siinä hermoja koeteltiin. Jos jotain plussaa pitää etsiä, niin ehdimpä katsoa hyvin kaikki 10 tuotantokautta Frendeistä. Moneen kertaan.

Kyllä, vauvat ovat ihania mutten itse halua enää ikinä olla raskaana. 2 lasta ja toisen raskaus lihotti minut jonkun takia 41 kg (nyt jo omissa mitoissa), ja olin vitun väsynyt, itkuinen, ärsyyntynyt ja masentunut!
En uskaltaisi kolmatta kertaa samaa settiä.

Jotkut ovat onnekkaita eivätkä lihoa tai joudu vuoteeseen.
Onneksi molemmat lapseni sentään ovat olleet terveitä ja synnytykset helppoja.

Vittu mitä valittajia! Odottakaa kun ne on teini-ikäisiä....

Toisen kohdalta olin vuodelevossa rv 20-30 ja toisen kanssa paisuin ku pullataikina (60kg->97kg) ja turvotus oli ihan JÄRKYTTÄVÄÄ.
Kaksi lasta riitti mulle♥

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:58"]Vittu mitä valittajia! Odottakaa kun ne on teini-ikäisiä....
[/quote]

Mutta täällä puhutaan RASKAUSAJASTA.
Mene pois.

Sama. Haluaisin lisää lapsia mutta en halua enää koskaan olla raskaana. Stetilisaatioon menen. Kaksi lasta tein ja totesin ettei ole minua varten. Mieleni ei muutu koskaan. Adoptoin joskus jos voin.

Mulla tuli esikoisen aikaan +25kg ja syntyi.hätäsektiolla, tästä tullut nyt 3kg mutta hyvin ehtii vielä paisua..

Kurjaa että muillaki on ollu noin kurjaa :o täälläkin selkä sanoo riksrakspoks, jonka takia töissä hankalaa ja liikkuminen yleensäkkin työlästä.

Tuo sijaisvanhemmuus on tosi hieno asia, mutta me itse tuskin otetaan tuota vaihtoehdoksi kun en kovin innokas ole toisia lapsia kaitsemaan, varsinkaan jos on huonoista oloista tulleet.. Olen sh, ja aiemmin joskus työskennellyt päiväkodeissa ja eivät olleet itselle yhtään oikea työpaikka vaikka omia lapsia rakastankin hirrrrveän paljon. :) eiköhän nää kaksikin omaa sitten riitä, ja tiedä vaikka alkaa päässä viiraamaan joskus myöhemmin ja päättää.yrittää vielä sitä kolmatta.. ;)

Ap

Lisään vielä tälle "odottakaa teini-ikää"- kirjoittajalle, että raskausaika ja teiniaika on vähän eri asia. Kasvattaisin vaikka 20 uhmaikäistä ennemmin kuin olisin raskaana, ja meillä on ollut erittäin kova uhma esikoisella. Mä en vaan kestä tätä jatkuvaa lepoa, oksettavaa oloa, päänsärkyä ja muita kipuja, ahdistusta ynnämuuta. On eri asia, kun olet täysin voimissasi, kasvattaa uhma- tai teini-ikäistä ja "tapella" ne asiat.

Ap

Vittu mitä valittajia ootte silti.
T: Se teinien äiti

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 19:13"]Vittu mitä valittajia ootte silti.
T: Se teinien äiti
[/quote]

Paraski puhuja :)