Historiasta (1700-l.) tietävät mammat, kysymys!
Alkuun heti myönnän, että opiskelen itsekin historiaan läheisesti liittyvää ainetta yliopistossa, mutta en silti ymmärrä seuraavaa: Katsoin ensimmäistä kertaa Hovimäki -sarjaa. Uskoisin, että siinä on pyritty saamaan faktat oikein. Onko oikeasti ollut niin, että ylempää säätyä olevat ihmiset saattoivat olla niin köyhiä, ettei heillä ole ruokaa tai rahaa siihen, mutta silti heillä on piika ja he istuvat hienoissa vaatteissaan soittelemassa klavikordia? Miten sellainen saattoi olla mahdollista, rikkaan oloinen elämä köyhänä?
Kommentit (9)
Kiitos #2! Jotenkin kummallista, että noin on toimittu, kun piian pitäminen ei ole ollut ilmaista. Ja ketä varten niitä kauniita pukuja käytettiin kotona istuessa, kun ei ole muita näkemässä, kuin se piika, joka tietää oikean asioiden tolan.
Kaarii Utrion kirjoja pidetään useon hömppänä, mutta niissa on historialliset faktat paikoillaan. Jos ei ole aiemmin lukenut, niin suosittelen niitä - tässä tapauksessa erityisesti hänen epookkiromaanejaan.
Ja vastaus kysymykseesi: säädyn vaatima tyyli täytyi ylläpitää viimeiseen asti, ja se edellytti vaikka sitten yhtä piikatyttöä. Muutenhan esimerkiksi kaupungilla liikkuminen oli naiselle mahdotonta menettämättä mainettaan.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 10:50"]
Kiitos #2! Jotenkin kummallista, että noin on toimittu, kun piian pitäminen ei ole ollut ilmaista. Ja ketä varten niitä kauniita pukuja käytettiin kotona istuessa, kun ei ole muita näkemässä, kuin se piika, joka tietää oikean asioiden tolan.
[/quote]
Piikatyttö saattoi olla töissä ihan ruokapalkalla. Piian perhe oli vain helpottunut, kun ei ollut ylimääräistä suuta ruokittavana.
Kiitos mammat <3 Voisin tosiaan ottaa Utriota kesälukemiseksi. Pidän oikeutenani oppia historiaa popularisoidun "hömpän" kautta, kun oman alan opiskelu pitää tehdä artikkeleista yms. oikeista lähteistä.
.
Todella omituiselta tuntuu tuo säädyn mukainen elämä. Että voi olla kaksi köyhää, joista toinen kuitenkin syntyperänsä takia on toisen palvelija. Eikä näistä ajoista ole kuin hetki. Tosin onpa se sitä edelleen, eri muodossa vain.
Tietääkö joku, oliko tuolloin hienompaa pukeutua vaikka sitten risaiseen säätyläisrouvan pukuun, kuin siistiin piikatytön asuun? Ilmeisesti, hölmö kysymys.
Piikatyttö pukeutui kotona tehdystä kankaasta kotona tehtyyn kolttuun. Rouvan puku oli jotain parempaa kangasta, joskus jopa silkkiä, ja sen oli ompelijatar tehnyt. Jos rahaa uuteen ei ollut, niin puku pidettiin loppuun asti (joskus käänneettiin toisin päin). Tai jos rahaa johonkin uuteen oli, niin tytär peri äidin vanhan hameen.
Ei se ollut mitenkään helppoa vaihtaa säädystä toiseen. Ei ollut sellaista downshiftausta, "myymme talomme ja muutamme kerrostaloon vuokralle". Säätyläisnaisille oli hyvin vähän työllistymismahdollisuuksia, lähinnä seuralaisena ja kotiopettajana toimimista, ja silloinkaan et kuulunut varsinaisesti palkollisiin vaan edelleen sääty pysyi. Vuokratuista maista saattoi tulla sen verran tuloa että talo pysyi kasassa, mutta ruokaa ei välttämättä ollut paljon. Ja tosiaan vanhat hienot vaatteet pidettiin yllä niin kauan kuin pystyi (olisi se huonompienkin vaatteiden valmistaminen maksanut).
Noinhan se on ollut. Kartanot on myös olleet yleensä sukuperintötiloja eli niitä ei ole voinut myydä. Protokolla on ollut hyvin tiukka. Esim. Hovissa nämä oikeasti rikkaat aatelisnaiset (esim. Venäjällä) ovat olleet prinsessojen ja keisarin hovineitejä eli palvelioita vaikka heillä ei ollutkaan rahasta pulaa tämä oli vaan erittäin arvostettu homma.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 11:57"]Noinhan se on ollut. Kartanot on myös olleet yleensä sukuperintötiloja eli niitä ei ole voinut myydä. Protokolla on ollut hyvin tiukka. Esim. Hovissa nämä oikeasti rikkaat aatelisnaiset (esim. Venäjällä) ovat olleet prinsessojen ja keisarin hovineitejä eli palvelioita vaikka heillä ei ollutkaan rahasta pulaa tämä oli vaan erittäin arvostettu homma.
[/quote]
*keisarinnan ei keisarin
Ainahan tuota on ollut, että vaikka olisikin syystä tai toisesta mennyt varat, niin viimeiseen asti täytyy pitää yllä julkisivua että menee hyvin. Köyhyyden näyttäminen ulospäin kun voisi johtaa tippumiseen niistä omista sosiaalisista piireistä, mikä taas voisi aiheuttaa monia muita vaikeuksia.
Erityisesti erilaiset suvun kartanot tai tilat voi olla varsinaisia rahareikiä. Toisaalta perinne velvottaa ne pitämään ja hyvin hoitamaan, mutta niiden ylläpito ja lämmitys nielee rahaa, koska esim. jotain perheen ulkopuolista apua on yleensä pakko olla. Tänä päivänäkin esim. briteissä on paljon vanhojen aatelissukujen edustajia jotka asuvat kyllä hienossa kartanossa mutta jotka ovat köyhiä ja ehkä jopa velkaisia.