Ärsyttääkö ketään muuta, ettei ikinä saa olla rauhassa kotona?

Joo, koska en oo saanut olla kunnolla yksin kotona neljään vuoteen. Jahka tämä vauva tästä väh'n kasvaa, saa mies lähteä lasten kanssa fjonkkaan täältä, niin että mä saan olla _yksin_.

Kyllä. Onneksi itsellä on vielä huomenna vapaa ja mies menee töihin ja lapset eskariin ja kouluun. Saan olla ihan omassa rauhassa.

Mua ärsyttää myös et mä en saa lapsien kanssa viettää normi arkea ja siivota kun ehditään ku mies alkaa aamusta asti valittamaan kaikesta!
Ps. Juuri eilen imurointu

Ärsyttää!! Nyt lomalla tämä oikein korostui. Äiti, äiti, äiti, äiti!!!!!! Aargh! Mä istun usein vessassa lukkojen takana, että sais edes hetken hengähtää. Ja silloinkin joku hakkaa ovea. (Silti nää on mun rakkaimmat tyypit, mutta aina ei jaksais)....

Ärsyttää ihan helvetisti! Onneks ei ole miestä, mutta jo lasten läsnäolo saa aikaan verenpaineen nousun. Odotan vaan joka toista viikonloppua kun menevät isälleen.

Me tehdään vuorotellen niin, että toinen vie lapset ulos tai retkelle, jotta toinen saa olla kotona rauhassa yksin.

Miehelläni on myös sama ongelma, ettei tajua, että haluaisin olla joskus rauhassa. Hän jotenkin ajattelee, että ah, nyt lapset nukkuvat/ovat ulkona/itsenäistyvät/muuttavat pois, ja hän saa vihdoin viettää aikaa kanssani. 

Viikonloppuna liimautuu heti kiinni hönkimään niskaan, kun lapset hetkeksi poistuvat näkösiltä. Vihdoin minä saan viettää aikaa sinun kanssa. Arghhhh, missä minun hengitystila. Vaikka asiasta olen puhunut puhumisen jälkeen, että äijä on saanut viettää omaa aikaa kotonakin, kun olen ollut lasten kanssa reissussa, minä en saa koskaan viettää omaa aikaa rauhassa. Heti on joku jonossa odottamassa, että hei, nyt sulla on aikaa mulle. 

Lasten ollessa pieniä, tuntui kuin olisi joku robotti. Heti kun sai viimeisen lapsen peiteltyä, mies odotti selän takana, että simsalabim, nyt muutu sekunnissa äidistä seksikkääksi naiseksi ja anna aikaa miehelle, kun mies on sitä tuntikausia odottanut tuijottaen spanielin silmillä ja huokaillen, että minä niiiiiiin odotan, että saan viettää aikaa sinun kanssa.

Ja jokaiselle, joka tähän vastaa, että miksi olet antanut tilanteen mennä tähän tai heivaa mies ulos tai muuta yhtä rakentavaa, niin tiedän kyllä tilanteen ja tiedän, että asiaan olisi pitänyt tehdä muutos jo aikoja sitten. Mutta asia on hieman mutkikkaampi ja en ala selvittämään syitä tähän. Mutta joskus tuntuu, että haluaisin karata

Mä en kestäis. Suostuin muuttamaan miehen kanssa saman katon alle vasta vuosi vihkimisen jälkeen, ollaan kummatkin enemmän ja vähemmän reissutöissä (mä tosin en nyt enää missään) ja oonkin yleensä ainakin viikot itsekseni, tai siis koiran kanssa. En kestäis sellaista että joka ilta tultais kotiin ja vietettäis illat yhdessä, saati että ois vielä lapsia siinä jotain änkkäämässä.

Öh, oletteko te sanoneet läheisillenne, että teille olisi tärkeää saada olla joskus aivan yksikseen...? Eiköhän niitä hetkiä voi järjestää, aivan kuin niitä kaikkia muitakin? Marttyyriys pois ja itsekkyyttä tilalle!

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:02"]

Öh, oletteko te sanoneet läheisillenne, että teille olisi tärkeää saada olla joskus aivan yksikseen...? Eiköhän niitä hetkiä voi järjestää, aivan kuin niitä kaikkia muitakin? Marttyyriys pois ja itsekkyyttä tilalle!

[/quote]

Kyllä olen sanonut, ei ole toistaiseksi toteutunut.

Ja, kun ne yhtäkkiä onkin teinejä, saa sitä yhteistä aikaa järkätä järjestämällä. Oma huone kutsuu teinejä enemmän kuin vanhempien seura.

Mutta muistan kyllä nuokin tunteet hyvin ja en erikoisesti kaipaa pikkulapsiaikoja.

Sama täällä. En voi tehdä yhtään mitään rauhassa. Eikä puhettakaan, että saisin joskus syödä tai edes juoda kahvin rauhassa. En edes kauppaan pääse yksin, kun mies on laittamassa ainakin yhtä lapsista mukaan. 24/7 pitää olla valmiudessa vastaamaan muiden tarpeisiin. Yritän hampaat irvessä nauttia tästä ajasta, mutta en vain voi, kun joudun unohtamaan itseni täysin.

Kuulostaa myös tutulta tuo, että mies on selän takana odottamassa vuoroaan, kun itse on saamassa päivän hommia päätökseen.

Onko pakko pariutua ja tehdä sinappikoneita?! Äly hoi...

Introvertti äiti siis.. onneksi itsellä ei ole lapsia ja mies ymmärtää että tarvitsen yksinäisyyttä. Lapsena menin vessaan niin sain olla rauhassa.

Täältäkin nousee yksi käsi. Varsinki nämä pitkät pyhät vituttaa. Sarvet kasvaa päähän kun joutuu siivoamaan tätä paskakämppää ja koki ajan tarjoilemaan jolleki jotakin. Vie,kuuraa,pese,kanna,järjestä,tuo,hae. Mies ja lapset koko ajan jaloissa ja vaikka saisin nukkua hiukan pidempään kuin työaamuina, laitan kellon soittamaan aikaisin että saan rauhassa juoda aamukahvin ja syödä aamupalan ilman että mies kyttää pöydän toisella puolella. On päiviä jolloin antaisin yhden sormeni jos saisin olla viikon YKSIN. Tulla töistä siistiin,hiljaiseen kotiin, hengailla yksin kämpässä,ei tarvitsisi pestä kenenkään pyykkejä tau korjata jatkuvasti jonkun leluja lattialta.

No ärsyttää! Eikä koske vain lomia. Menen usein yksin vessaan istumaan, meillö on onneksi kaksi vessaa, joista toista käytän lähinä vain minä. Silti joskus lapset änkeää oven taakse raportoimaan mitä milloinkin.

Nyt onkin jumalainen hiljaisuus, kun mies lähti pariksi tunniksi lasten kanssa mökille. Ah!