Kun ihminen elää vain lemmikeilleen.

Tuosta keskustelusta jossa kissakasvattaja kertoi vähän väsyneenä sekoilleensa tuli mulle mieleen yksi omakohtainen kokemus ja haluaisin kuulla aiheeseen liittyen teidän kokemuksia.

Tässä on kyse keski-ikäisestä tietyn rotuisia koiria kasvattavasta henkilöstä, ko rodun piireissä varmasti hyvin tunnettukin. Asui yksin pienessä kaupungin vuokra-asunnossa, joka oli niin saastainen, että oven avatessa vastaan tuli oikein ns seinämä tunkkaisesta huoneilmasta. Ilma oli niin huono, että puhumisesta ja hengittämisestä tuli vaikeaa muutaman minuutin jälkeen ja tiedän hyvin, että koirille en ainakaan ole allerginen. Ovet, seinät, lattiat ja huonekalut olivat koirien tuhoamia ja joka paikka täynnä paskaa. Vessa ja suihku oli niin täynnä roinaa ja vanhoja lehtiä, että ei siellä todellakaan ole voinut mahtua peseytymään vuosiin. Ihminen oli selvästi omasta ulkonäöstään ja olemisestaan täysin välinpitämätön - koirat oli viimesen päälle puunattuja ja hyvinvoivia.

Säälittää, miten joku päästää itsensä ja asuntonsa tähän kuntoon, mutta mikäs minä olen kenenkään elämään puuttumaan. 

Muilla kokemuksia aiheesta?