Mies ei pärjää vauvan kanssa, ahdistaa..
Onkohan kellään ollut samaa ongelmaa, onkohan ohimenevää? Vauva 8kk on vielä ihan kiinni minussa, en voi käydä roskiakaan heittämässä niin huutaa koko ajan. Isänsä sylissä ei viihdy kuin maks 5 min ja sitten menee hermot. Vauva ei syökään jos isä syöttää. Alan itse olla tosi väsynyt kun en ole missään päässyt käymään ilman vauvaa, olisi luksusta päästä kävelyllekin ilman vaunuja joskus. Vauva suostuu päikkäritki nukkumaan vain sylissä ja yöllä herätään monta monta kertaa! Mies on ihan tympääntynyt, ei halua enää pitää vauvaa sylissäkään. Jos annan lapsen miehellä senajaksi kun käyn vessassa nopeasti,niin huutelee että mikä kestää.. Onkohan tämä ihan normaalia vierastamista ?
Kommentit (10)
Meneekö ne hermot isältä vai lapselta? Anna lapsi isälle ja anna niiden selvitytyä. Tekee molemmille hyvää.
Ihan normaalia. Meidän nyt 3-vuotias oli just tuollanen. Ei oo enää. Kovin on kyllä temperamenttinen, itku tulee herkästä mutta niin kyllä ilot ja naurutkin. Voimia ap:lle, kyllä se siitä aikanaan helpottaa.
8-9kk on eroahdistus äidistä. Googlaa vauvan kehityksestä. Tuo vaihe on juuri se kun vauva pelkää olla eossa äidistä. Vika ei ole sinussa eikä miehessä. Ihan normaalia.
No ei siinä auta muu kuin opetella. Lähdet vaan päiväksi vaikka kaupungille saavatpahan siinä totutella.
Reilusti vaan jätät lapsen itselleen ja menet sinne lenkille! Ei ne sentään (ainakaan toivottavasti) ihan ventovieraita ole toisilleen, siinähän oppivat pärjäämään toinen toisensa kanssa kun on pakko. Huutaminen ei ketään tapa. Olet tehnyt virheen jo alusta asteessa kun et ole ottanut miestä tarpeeksi mukaan lapsen hoitoon. Nyt viimeistään on lapsen ja isän aika tutustua ja luoda vahva suhde :)
Eiköhän se ole ihan isän oma tehtävä ja vastuu kehittää suhde lapsensa kanssa ja osallistua. Ei tasan ole sinun syytäsi, jos et muka ole ottanut isää mukaan.
Normaalia jos vauva vierastaa isää, menee ohitse. Meillä oli sama homma ja syytin miestä kun oli niin kelvoton eikä saanut itkevää vauvaa rauhoittumaan. Jälkeenpäin ymmärsin sen olevan vain vaihe. Muutaman kuukauden jälkeen lapsi alkoi kiintymään isäänsä enemmän, isän syli ja seura alkoi kelpaamaan välillä jopa paremmin kuin äidin, ja vain isä sai työntää rattaita :)
Voit lohduttautua sillä, että me velat jäämme tuosta kokemuksesta täysin paitsi. Mieti, miten paljon köyhempää meidän elämämme on, kun emme saa tuotakaan kokea.
Ekaa lausetta pidemmälle en edes viittinyt lukea. Kyllä se mies pärjää, jos annat tilaisuuden.
Olisiko antanut alusta asti miehen pitänyt ottaa hoitovastuuta paljon enemmän? Nyt vaan mies hoitamaan lasta. Kyllä se isäänsä tottuu.