Mistä tietää rakastaako vielä?
Tuntuu että mulla ei ole enään mitään muuta yhteistä mun miehen kanssa kuin lapsi. Läheisyyttä on joskus ja seksiä vähintään 2 kertaa viikossa tai useammin.. Mutta tuntuu että riitoja tulee kaikista asioista ja tuntuu että omakin elämä valuu tässä oheessa hukkaan. Riitaa tulee varman joka toinen päivä mutta sovitaan kuitenkin aika nopeasti. Mun sisällä tuntuu ihan tyhjälle mutta ero ei myöskään tunnu järkevälle vaihtoehdolle ja molemmat meistä on sellaisia että puhutaan asiat läpi kunnolla jne. Kuitenkin alkaa aina uus juttu joka pitää selvittää.. Alan oleen niin kyllästynyt tähän iänikuiseen puhumiseen
Kommentit (5)
Mulla kun oli tuollaista tunnetta kävi niin, että törmäsin vanhaan keskenjääneeseen rakkauteen, ihastuin ja rakastuin häneen uudelleen, kerroin asiasta miehelle, mies sanoi tutustu häneen vaan, jos se sinusta on hyvä asia ja pikkuhiljaa kriisien kautta elämä järjestyi hieman uudelleen ja mieheni ja minun suhde parani enkä enää koe elämääni tylsäksi. Tosin helvetin moiseen tunteiden käsittelyyn kylläkin jouduin mutta mies on seissyt tukenani koko ajan. Mm. äitisuhde joutui aivan uuteen valoon ja meni uuteen uskoon jne. Mä vasta tän prosessin aikana huomasin, että olen valinnut oikean miehen. Sen toisen kanssa kehen ihastuin kävin muutaman kerran harvakseltaan kahvilla kunnes tajusin, että hän ei olekaan tosissaan kanssani ja en mä sen jälkeen ole enää haikaillut hänen peräänsä. Jos hän olisi ollut tosissaan prosessi olisi ollut vielä vaikeampi, en olis tosissaan tiennyt kumman kaa olla. Meillä kuitenkin lapsia, mutta miehen kanssa aluksi järkiliitto jne. Tää toinen oli alkuun mieletön intohimon kohde, mitä mieheni ei ollut koskaan. Mutta uskon nyt, että se sama intohimo on löydettävissä tässäkin suhteessa kun mun mies ainakin tekee näköjään kaikkensa, että mulla ois hyvä olla, vaikka mulla ei ole ollut hyvä olla ihan omista syistäni.
Tulipa nyt sekava sepustus, mutta veikkaan itse että sen mun kaiken tylsyyden ja tyhjyyden takana olivat nimenomaan kaikki nämä käsittelyä sittemmin huutaneet vaikeat asiat. Ja tunteiden tuntemattomuus.
Oikeasti. Pariterapia, kokeilkaa. Teidän kommunikointitavassa voi olla jotain väärää jos kerta kokoajan tulee kränää. Aina ei tarvita mitään suurta kriisiä sinne menoon, mutta siellä saa peilata omia tunteita hyvin muiden avulla.
Turhat stressin aiheuttajat pois, ettei ämpäri läiky yli mitättömistä asioista. On osin valintakysymys mistä riidan rakentaa.
2: kiitos tuosta viestistäsi! Olen samanlaisessa tilanteessa oman "keskenjääneen rakkauteni" kanssa, todella hukassa. Kirjoituksesi antoi todella hyvää näkökulmaa.
Ei ap
Kiitos vastauksista. Mulla ei ole kesken jääneitä suhteita tai rakkauksia kun tämä on vasta se ensimmäinen :)
Mutta pitänee ehdottaa miehelle pariterapiaa jos se vaikka auttaisi näissä vaikeissa hetkissä.
Ap