Voiko ihminen tulla liian järkeväksi?

up

up

Voi varmaankin, tuhannen tylsää sellainen elämä kyllä on.

Totta, mutta en tiedä miten siitä enää pääsee pois. Ap

Suosittelisin menemään psykoterapiaan!

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:20"]

Suosittelisin menemään psykoterapiaan!

[/quote]

Olen ollut. Oli tehotonta. Olin liian järkevän oloinen tarvitakseni psykoterapiaa. Yleensä olen se joka antaa muille terapiaa. 

Olen herkkä ahdistumaan, joka saattaa vaikuttaa asiaan. Ap

:O olen aivan ällistynyt. Tunnistin itseni näistä jutuista. Olen masennuksen kertaalleen jo sairastanut ja parantumisen myötä tunteitakin on oppinut tuntemaan ja näyttämään. Mutta edelleen on välillä todella vaikeeta. Oon luullut olevani joku empatiakyvytön psykopaatti vaikka opiskelen sos alaa. Mutta tää keskustelu avas silmiä. Enää askarruttaa voiko masennus, dissosisaatiohäiriö tai reagointi syntyä itsestään vaan asioiden summana vai mistä johtuu

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:38"]

:O olen aivan ällistynyt. Tunnistin itseni näistä jutuista. Olen masennuksen kertaalleen jo sairastanut ja parantumisen myötä tunteitakin on oppinut tuntemaan ja näyttämään. Mutta edelleen on välillä todella vaikeeta. Oon luullut olevani joku empatiakyvytön psykopaatti vaikka opiskelen sos alaa. Mutta tää keskustelu avas silmiä. Enää askarruttaa voiko masennus, dissosisaatiohäiriö tai reagointi syntyä itsestään vaan asioiden summana vai mistä johtuu

[/quote]

Heh, Ap:kin opiskelee sosiaalialaa ja tekee hoitoalan töitä. On kehuttu kiltiksi ja ihanan empaattiseksi, mutta työn ulkopuolisessa elämässä olenkin sitten jotain muuta. 

kannattaisiko lopettaa se ylenmääräinen huumeiden käyttö heti tykkänään?

Tieto lisää tuskaa. Mitä vähemmän tiedät sitä onnellisempi olet.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:42"]

kannattaisiko lopettaa se ylenmääräinen huumeiden käyttö heti tykkänään?

[/quote]

Heh, olen absolutisti, enkä ole koskaan käyttänyt huumeita, eikä minulla ole lääkitystä. Ap

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:42"]

Tieto lisää tuskaa. Mitä vähemmän tiedät sitä onnellisempi olet.

[/quote]

Tässä saattaa olla perää. Ap 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[/quote]

Jos rehellisiä ollaan, niin olen antanut itselleni paljon tilaa. Stressittömyys on tärkeää tai vähä-stressisyys. Turvan tunteen tukeminen, koska minulla ainakin perusturvallisuus on hieman rikkoutunut. Yritän myös pikkulihiljaa saada positiivisia kokemuksia ja tunteita esiin. Kun teen sitä vähä vähältä niin ne negatiivisetkaan eivät pomppaa heti isoihin mittoihin vaan tulevat siedettävästi pikkuhiljaa. Minäkään en ole psykoterapiassa, koska se ei sovi minullekaan. Puhuminen ilman tunteita on hyödytöntä. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[/quote]

Jos rehellisiä ollaan, niin olen antanut itselleni paljon tilaa. Stressittömyys on tärkeää tai vähä-stressisyys. Turvan tunteen tukeminen, koska minulla ainakin perusturvallisuus on hieman rikkoutunut. Yritän myös pikkulihiljaa saada positiivisia kokemuksia ja tunteita esiin. Kun teen sitä vähä vähältä niin ne negatiivisetkaan eivät pomppaa heti isoihin mittoihin vaan tulevat siedettävästi pikkuhiljaa. Minäkään en ole psykoterapiassa, koska se ei sovi minullekaan. Puhuminen ilman tunteita on hyödytöntä. 

[/quote]

Erinomaisesti todettu. Miten saat positiivisia tunteita esiin? Ap 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[/quote]

Jos rehellisiä ollaan, niin olen antanut itselleni paljon tilaa. Stressittömyys on tärkeää tai vähä-stressisyys. Turvan tunteen tukeminen, koska minulla ainakin perusturvallisuus on hieman rikkoutunut. Yritän myös pikkulihiljaa saada positiivisia kokemuksia ja tunteita esiin. Kun teen sitä vähä vähältä niin ne negatiivisetkaan eivät pomppaa heti isoihin mittoihin vaan tulevat siedettävästi pikkuhiljaa. Minäkään en ole psykoterapiassa, koska se ei sovi minullekaan. Puhuminen ilman tunteita on hyödytöntä. 

[/quote]

Erinomaisesti todettu. Miten saat positiivisia tunteita esiin? Ap 

[/quote]

En tiedä minkälainen tausta sinulla on, joten en ole varma onko minun "tyylistäni" hyötyä. Minun dissosiaatiossani minä tiedän että välttelen myös asioita, jotka tuottavat minulle hyvää oloa. Jopa ajatuksia. Näin ollen silloin tällöin, ilman että määrittelen aikoja, kuuntelen hetken esim. musiikkia, joka herättää positiivisia muistoja. Tai luen hetken jotain joka liittyy asioihin, jotka tuovat hyvää oloa ja liittyy minuun, esim. persoonana(ns.rakennan itseäni uudelleen). Näiden avulla yritän herätellä niitä ajatuksia, jota välttelen. Pikku hiljaa eräänlaista siedätys hoitoa. Jotain tämän tyyppistä, vaikka voisinhan yrittää selittää paremminkin. Mutta pään sisus kun on nyt mitä on.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[/quote]

Jos rehellisiä ollaan, niin olen antanut itselleni paljon tilaa. Stressittömyys on tärkeää tai vähä-stressisyys. Turvan tunteen tukeminen, koska minulla ainakin perusturvallisuus on hieman rikkoutunut. Yritän myös pikkulihiljaa saada positiivisia kokemuksia ja tunteita esiin. Kun teen sitä vähä vähältä niin ne negatiivisetkaan eivät pomppaa heti isoihin mittoihin vaan tulevat siedettävästi pikkuhiljaa. Minäkään en ole psykoterapiassa, koska se ei sovi minullekaan. Puhuminen ilman tunteita on hyödytöntä. 

[/quote]

Erinomaisesti todettu. Miten saat positiivisia tunteita esiin? Ap 

[/quote]

En tiedä minkälainen tausta sinulla on, joten en ole varma onko minun "tyylistäni" hyötyä. Minun dissosiaatiossani minä tiedän että välttelen myös asioita, jotka tuottavat minulle hyvää oloa. Jopa ajatuksia. Näin ollen silloin tällöin, ilman että määrittelen aikoja, kuuntelen hetken esim. musiikkia, joka herättää positiivisia muistoja. Tai luen hetken jotain joka liittyy asioihin, jotka tuovat hyvää oloa ja liittyy minuun, esim. persoonana(ns.rakennan itseäni uudelleen). Näiden avulla yritän herätellä niitä ajatuksia, jota välttelen. Pikku hiljaa eräänlaista siedätys hoitoa. Jotain tämän tyyppistä, vaikka voisinhan yrittää selittää paremminkin. Mutta pään sisus kun on nyt mitä on.

[/quote]

Erittäin selkeästi selitetty. Kuulostaa hyvin, hyvin tutulta. Tuollaista tyyliä olen itsekin vähän käyttänyt. Hyvä tietää että se voi olla noin pienistä asioista kiinni. Terapiaa ja lääkehoitoa en tosiaan halua. Nyt kun sitten keksisi vielä mitä tehdä tai miten ratkaista nuo heränneet tunteet ja ajatukset.  Ap 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 00:29"]

Kyllä voi noin käydä. Kuulostaa dissosiaatiolta - vaikka ei olisi itse häiriötä niin voi silti olla kyseinen reagointitapa. Kun ei kestä niitä negatiivisia tunteita niin on pakko tukahduttaa kaikki tunteet, koska ei voi erottaa vain positiivisia tunteita kaikista tunteista. Emotionaalinen lamaantuminen aiheuttaa myös sen että kiinnostus elämään kaikkoaa ja siitä ns.paikallaan olo johtuu.

T.ptsd ja dissosiaatio häiriöinen.

[/quote]

Kiitti, hyvin analysoitu. Lokeroin ehkä liikaa. Pahinta on kuitenkin se etten saa mitään aikaiseksi vaikka kaikki on suunniteltu ja järjestelty. Miten olet itse käsitellyt ongelmaa? ap

[/quote]

Jos rehellisiä ollaan, niin olen antanut itselleni paljon tilaa. Stressittömyys on tärkeää tai vähä-stressisyys. Turvan tunteen tukeminen, koska minulla ainakin perusturvallisuus on hieman rikkoutunut. Yritän myös pikkulihiljaa saada positiivisia kokemuksia ja tunteita esiin. Kun teen sitä vähä vähältä niin ne negatiivisetkaan eivät pomppaa heti isoihin mittoihin vaan tulevat siedettävästi pikkuhiljaa. Minäkään en ole psykoterapiassa, koska se ei sovi minullekaan. Puhuminen ilman tunteita on hyödytöntä. 

[/quote]

Erinomaisesti todettu. Miten saat positiivisia tunteita esiin? Ap 

[/quote]

En tiedä minkälainen tausta sinulla on, joten en ole varma onko minun "tyylistäni" hyötyä. Minun dissosiaatiossani minä tiedän että välttelen myös asioita, jotka tuottavat minulle hyvää oloa. Jopa ajatuksia. Näin ollen silloin tällöin, ilman että määrittelen aikoja, kuuntelen hetken esim. musiikkia, joka herättää positiivisia muistoja. Tai luen hetken jotain joka liittyy asioihin, jotka tuovat hyvää oloa ja liittyy minuun, esim. persoonana(ns.rakennan itseäni uudelleen). Näiden avulla yritän herätellä niitä ajatuksia, jota välttelen. Pikku hiljaa eräänlaista siedätys hoitoa. Jotain tämän tyyppistä, vaikka voisinhan yrittää selittää paremminkin. Mutta pään sisus kun on nyt mitä on.

[/quote]

Erittäin selkeästi selitetty. Kuulostaa hyvin, hyvin tutulta. Tuollaista tyyliä olen itsekin vähän käyttänyt. Hyvä tietää että se voi olla noin pienistä asioista kiinni. Terapiaa ja lääkehoitoa en tosiaan halua. Nyt kun sitten keksisi vielä mitä tehdä tai miten ratkaista nuo heränneet tunteet ja ajatukset.  Ap 

[/quote]

Terapia ei todellakaan ole hyvä idea, uskallan väittää. Lääkehoidosta sen verran tiedän että esim. benzoapiini voi tuoda ns.hyvää oloa ja sitä kautta vähän selkeyttää ajatuksia hetken. En tosin käytä niitä, vaikka unettomuuteen olen saanut ja pariin kertaan uteliaisuudesta kokeilin. Se on loppujen lopuksi eräänlainen huume-efekti kuten arvaat. Lääkkeet muutenkin minusta sorkkii aivojen omaa toimintaa liikaa.

Minä en erityisemmin tee mitään muuta kuin otan vastaan ne ajatukset ja tunteet mitä putkahtaa esiin. Joskus sattuu kovaakin, toisinaan tuntuu että tulen hulluksi ja joskus helpottaa

.... Luin just että opiskelet hoitoalaa. Hmmm. Minuakin on aikoinani pidetty kilttinä ja empaattisena ihmisenä johon kaikki luottivat. Se kuitenkin johtui siitä että laiminlöin omia tarpeitani ja laitoin muiden tarpeet edelleni. Kuitenkin aloin vasta toipumaan, kun ymmärsin että vaikka pidän auttamisesta, niin minun tunne-elämäni kanssa siitä ei voi tulla ammattia koska uhrautuisin liikaa muiden vuoksi. Nääs joskus harkitsin ryhtyväni psykologiksi. Jätän vain tämän ajatuksen tähän. Tsemppiä :)