Tiedän mitä pitäisi, mutten pysty. Haluan pois työelämästä

Ei selvinnyt mitä teet ja tähän aikaa yöstä ei varmasti tule keneltäkään järkeviä ehdotuksia.

Ei se mitään. Jätän tekemättä asioita, jotka tiedän että pitäisi tehdä. Syynä mm. esiintymisjännitys, virheiden pelko, ristiriitatilanteiden välttely. Tiedän etten tee työtäni niin hyvin kuin voisin, koska en vaan pysty noihin. En jaksaisi olla enää työelämässä, koska ihmisten kanssa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa.

Pakota itsesi jollekin esiintymiskurssille, tai harrastelia teatteriin jotta saat esiintymiseen itsevarmuutta. Kait sulla on joku läheinen tai kavereita jotka pystyy jelppimää eteenpäin ? Ei duunia voi tehdä jos sitä arastelee itseään.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 03:49"]Ei se mitään. Jätän tekemättä asioita, jotka tiedän että pitäisi tehdä. Syynä mm. esiintymisjännitys, virheiden pelko, ristiriitatilanteiden välttely. Tiedän etten tee työtäni niin hyvin kuin voisin, koska en vaan pysty noihin. En jaksaisi olla enää työelämässä, koska ihmisten kanssa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa.
[/quote]

Ihan kuin minä. Siksi valvon nytkin kun asiat painavat mieltä. Tekisi mieli sanoa itsensä irti kun en jaksa ihmisiä.

5, juuri siksi minäkin valvon. Ja olen kyllä pakottanut itseäni koko elämäni ajan tekemään ja ajatellut että siitä se jännitys lähtee. Mutra ei se lähde, vaan seurauksena on morkkis ja häpeä. Tuntuu ettei jaksaisi enää, kun kaikki taistelee niin luonnettani vastaan. En vaan muutu, en opi, en karaistu. Pakko se on myöntää. ap

Oletteko sinkkuja, koska tuntuu ettei ole läheistä tukemassa ja rohkaisemassa teitä ?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 04:01"]5, juuri siksi minäkin valvon. Ja olen kyllä pakottanut itseäni koko elämäni ajan tekemään ja ajatellut että siitä se jännitys lähtee. Mutra ei se lähde, vaan seurauksena on morkkis ja häpeä. Tuntuu ettei jaksaisi enää, kun kaikki taistelee niin luonnettani vastaan. En vaan muutu, en opi, en karaistu. Pakko se on myöntää. ap
[/quote]

Juuri niin kuin minä. Välillä onnistukin esiintymään itsevarmana ja luontevana tyyppinä, joka ei jännitä. Mutta sitten palaan taas samaan tunteeseen. Tosi tuskaisaa. Varsinkin kaikki kehittämispäivät yms. joissa joutuisi ottamaan kantaa eikä vaan pysty.

Mikä vittu on niin vaivalloista avata turpansa ja lauko suusta mielipiteensä ? Jos tulee mokattua, niin ensikerralla uusi yritys. Epäonnistumisten kautta voittoon !

Luot itse itsellesi töydellisyyspaineet. Olet oikeasti hyvä noin kuin olet. Mitä pelkäät? Paljastuvasi ihmiseksi? Toisaalta, jos et halua ilmaista...niin varmasti löytyy toisenlaista työtä. Älä kokonaan luovuta.

Nuo häpeän tunteet tulee jostain ihan muualta kuin siitä mitä teet nyt.

olisi hyvä käydä terapia. Tai juttelemassa jossain. Työpsykologi vOisi olla hyvä. Mene työterveyslääkörille ensin ja pyydä päästä juttelemaan.

miten voisit päästää irti suorittamisesta? Hoidat vaan sen homman...sen työsi.

sinä itse olet hyvä juuri omana itsenäsi. Hieno olet.

jännittäminen on inhimillistä.

En tosiaan tiedä miksi se on niin vaikeaa. Pelkään vaan niin kauheasti mokaamista. En pysty suhtautumasn siihen tuolla tavalla olankohautuksella, vaan haudon ja märehdin ja häpeän, jopa vuosien päästä. Epäonnistumiset ei vie voittoon vaan itsetunnon murenemiseen. En ole sinkku. ap