Senkin marttyyrimammat, löysentäkää pipoa!

Ärsytyskynnys ylittyi ja avaudun tänne.

Minulla on ystävä, TÄYDELLINEN kahden taaperon äiti. Itsellä on yksi lapsi, noin puoli vuotta. Ja täydellisellä tarkoitan sitä, että hän on äiti ja vain äiti, kaikkensa uhraten ja tehden. Minua sitten onkin helppo neuvoa, miten pyrkiä samaan:

Teen itse soseet, mutta matkalle otan valmiita purkkeja. Ystäväni tähän: Etkö tiedä mitä nuo sisältää? Ajattele nyt hieman lastasi!

Lapseni on kerran ollut koko elämänsä aikana hoidossa, kolme tuntia siskollani ja äidilläni. Se oli tietenkin ystävän mielestä suurinpiirtein lapsen hylkäämistä ja itseni edelle pistämistä.

Ja kun olin kuumeessa ja ei käyty kahteen päivään vaunuilemassa, sama homma: ajattele lastasi, hän tarvitsee pysyvän rytmin!

Ja mikä on sitten tämän naisen lempipuheenaihe muuten, sekä kasvotusten että facessa. No tietenkin se, miten rankkaa on olla äiti! Miten kaikesta pitää luopua, miten on itse niin väsynyt, miten kaipaa omaa aikaa, miten jaksaa väkisin jne.

Kerran olen sanonut, että mitä jos vain höllentäisit sitä kireää pipoa, mutta niin, mistäs minä mitään tietäisin, mullakun on vaan yksi lapsi...

Älkää te ihan oikeasti olko tuollaisia!