Lue keskustelun säännöt.
Miten siis uhmaikäisen raivoamiseen esim. kaupassa pitäisi suhtautua?
26.02.2015 |
Siis tämähän on mielipidekysymys, mutta mielestäni uhmaikä menee ohi vuodessa, parissa, joten sitä ei tarvitse erikseen kitkeä ja kouluttaa pois. Toki rajat pitää olla, mutta mä vain näen, että kaupasta lähteminen pois siksi, että lapsi kiukuttelee kun ei saa jotain karkkia, on turhaa.
Asiallisia mielipiteitä aiheesta?
Kommentit (10)
En minäkään poistu lapsen kanssa. Ohi on raivot mennyt kun ovat huomanneet ettei se auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saattaa toinen sitten mennä autoon kiukkupussin kanssa odottamaan, eli tylsempään paikkaan kuin kauppa.
Eipä oo tarttenu kuin kerran tehdä noin niin ei enää kiukunnut kaupassa
Minusta olisi fiksumpaa kasvattaa lapset jossain muualla kuin kirkossa ja kaupassa. Uhmaikäinen ymmärtää puhetta ja sitä puhetta käytetään ennen kuin uhmataan eli aikana, jolloin lapsen kuulo toimii. Ennen kauppaan menoa voidaan kerrata säännöt, miettiä ostokset jne. eli tehdä siitä kauppareissusta lapselle tärkeä tehtävä eikä suinkaan äidin vallankäytön paikka. En ole ikinä ymmärtänyt perheitä, jotka marssivat irtokarkkihyllyn luokse toteamaan, että näitä ei sitten osteta. Ja kun lapsi kirkuu pettymystään, äiti myhäilee ympäriinsä ja sanoo, että minä en sinun uhmakohtaustasi pelkää.
Muiden asiakkaiden kannalta olisi ihan mukavaa, jos ette huudattaisi lapsianne kaupassa. Vastaavasti minä voisin ottaa olkapäille valtaisat ämyrit ja huudattaa musiikkia, jos äitien mielestä uhmaan ei tarvitse mitenkään puuttua. Meteliä löytyy meiltäkin, vaikka lapset on ihmisiksi.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:22"]Meillä saattaa toinen sitten mennä autoon kiukkupussin kanssa odottamaan, eli tylsempään paikkaan kuin kauppa.
Eipä oo tarttenu kuin kerran tehdä noin niin ei enää kiukunnut kaupassa
[/quote]
Eli nyt riittää asialla uhkaaminen :)
Kamalaa olisi jos lapset eivät saisi koskaan huutaa, pitää kumminkin nätisti sanoa ettei rahat riitä kaikkeen, tilanteessa oltu kun lapsi haali tavaraa eikä kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:23"]Minusta olisi fiksumpaa kasvattaa lapset jossain muualla kuin kirkossa ja kaupassa. Uhmaikäinen ymmärtää puhetta ja sitä puhetta käytetään ennen kuin uhmataan eli aikana, jolloin lapsen kuulo toimii. Ennen kauppaan menoa voidaan kerrata säännöt, miettiä ostokset jne. eli tehdä siitä kauppareissusta lapselle tärkeä tehtävä eikä suinkaan äidin vallankäytön paikka. En ole ikinä ymmärtänyt perheitä, jotka marssivat irtokarkkihyllyn luokse toteamaan, että näitä ei sitten osteta. Ja kun lapsi kirkuu pettymystään, äiti myhäilee ympäriinsä ja sanoo, että minä en sinun uhmakohtaustasi pelkää.
Muiden asiakkaiden kannalta olisi ihan mukavaa, jos ette huudattaisi lapsianne kaupassa. Vastaavasti minä voisin ottaa olkapäille valtaisat ämyrit ja huudattaa musiikkia, jos äitien mielestä uhmaan ei tarvitse mitenkään puuttua. Meteliä löytyy meiltäkin, vaikka lapset on ihmisiksi.
[/quote]
Niitäkin lapsia on joihin se puhe ei tehoa vaikka kuinka asia keskusteltaisiin läpi ennen kauppaan menoa. Eli mikä silloin on sinusta oikea tapa toimia jos se kiukkukohtaus kuitenkin kaupassa tulee vaikka ei oltaisi käyty karkkihyllyllä päinkään?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:23"]Minusta olisi fiksumpaa kasvattaa lapset jossain muualla kuin kirkossa ja kaupassa. Uhmaikäinen ymmärtää puhetta ja sitä puhetta käytetään ennen kuin uhmataan eli aikana, jolloin lapsen kuulo toimii. Ennen kauppaan menoa voidaan kerrata säännöt, miettiä ostokset jne. eli tehdä siitä kauppareissusta lapselle tärkeä tehtävä eikä suinkaan äidin vallankäytön paikka. En ole ikinä ymmärtänyt perheitä, jotka marssivat irtokarkkihyllyn luokse toteamaan, että näitä ei sitten osteta. Ja kun lapsi kirkuu pettymystään, äiti myhäilee ympäriinsä ja sanoo, että minä en sinun uhmakohtaustasi pelkää. Muiden asiakkaiden kannalta olisi ihan mukavaa, jos ette huudattaisi lapsianne kaupassa. Vastaavasti minä voisin ottaa olkapäille valtaisat ämyrit ja huudattaa musiikkia, jos äitien mielestä uhmaan ei tarvitse mitenkään puuttua. Meteliä löytyy meiltäkin, vaikka lapset on ihmisiksi. [/quote] Niitäkin lapsia on joihin se puhe ei tehoa vaikka kuinka asia keskusteltaisiin läpi ennen kauppaan menoa. Eli mikä silloin on sinusta oikea tapa toimia jos se kiukkukohtaus kuitenkin kaupassa tulee vaikka ei oltaisi käyty karkkihyllyllä päinkään?
[/quote]
Totta, on lapsia, joiden itäsuomalainen geeniperimä on sellainen, että ne ei ymmärrä puhetta. Harmi, että niiden äiditkään ei ymmärrä, joten paha pattitilanne.
Jokainen meistä tietää, että kiukkukohtaus ei tule itsekseen. Kyllä se vanhempi siihen aika tavalla vaikuttaa provosoimalla tai täydellisellä välinpitämättömyydellä. Seurasin kerran isää, jonka uhmiksen alahuuli väpätti siihen tyyliin, että kohta huudetaan. Fiksu isä tiesi tuon,ja jututti koko ajan lastaan. "Näkyykö jo maitohylly, ojennatko sieltä sinisen maitotölkin, onkos siinä lehmän kuva, annatko toisen, vieläkö jaksat, missä on juustot jne." Lapsi ei ennättänyt uhmailemaan, koska oli niin paljon tekemistä.
Joojoo, tietenkin on niitä lapsia, jotka nyt vaan on sellaisia, että ei niihin mikään päde. Valitettavasti ne ovat juuri niitä lapsia, joille osui laiskat ja lapsikielteisen vanhemmat. Heitä ei voi auttaa. Heillä on usein paha olo ja heidän täytyy saada huutaa, koska se on lapsen perusoikeus kaupassa, kirkossa, bussissa ja etenkin kirjastossa. Juuri näissä perheissä lapsen kasvattaminen on synonyymi sille, että kaikki kiljuvat suoraa huutoa, koska tunteita täytyy saada purkaa. Kumma juttu, että osa lapsista oppii purkamaan ne negatiiviset tunteensa ilman, että siihen täytyy ottaa koko kauppakeskusta kuulijoiksi. Ai niin, ne on niitä peloteltuja lapsia, jotka kokevat henkistä väkivaltaa. Koskaan ne ei voi olla niitä lapsia, joilla on niin luja luottamus vanhempiinsa, että he tietävät saavansa kotona purkaa kiukkua eikä tarvitse sitä kaupassa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole koskaan sen vuoksi lähtenyt kaupasta pois!
En mäkään ole lähtenyt. Lapsihan saisi silloin hyvän keinon päästä "tyhmistä paikoista" pois aina silloin, kun haluaa.
Lapseton parikymppinen naikkonen täällä!
Minustakaan niitä lapsia ei tarvitse tuoda kauppoihin ja huoltoasemille ja etenkään ravintoloihin huutamaan, MUTTA kaikkihan me ollaan oltu uhmaiässä ja pieniä lapsia. Ei ne lapset opi, jos kiukun pelossa heitä pidetään visusti kotona tai autossa pois muiden lähettyviltä.
En kannata ehdontahdon huudattamista, mutta kyllä lapsen täytyy oppia että aikuinen määrää. Jos ei osteta karkkia niin sitä ei osteta vaikka kuinka huutais. Sillä lapsi oppii. Ei niin että huudon alettua juostaan pois kaupasta eikä osteta mitään tai ei oteta kauppaan ollenkaan.
Kannatan rauhallista asennetta näissä tapauksissa. Pysyt itse rauhallisena ja odotat lapsen kiukun loppumista ja vasta sitten kerrot ettei nyt ole karkkipäivä tai että tänään ei syödä hampurilaisia ja vanukasta. Huuto ei auta lapselta, eikä myöskään aikuiselta.
Ja kaikki kukkahattutädit ja muut älkää jääkö tuijottelemaan saatika arvostelemaan muiden kasvatusta!!! Hämmennätte vain tilannetta, ettekä anna rauhaa vanhemmalle asian hoitamiseen. Kannustakaa mielummin tilanteen jälkeen vanhempaa hyvästä toiminnasta, jos koette olevan tärkeetä sanoa jotain.
-lapseton, mutta paljon lapsia hoitanut