Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni asperger reagoi niin voimakkaasti musiikkiin?
30.01.2015 |
En nyt yleistä, mutta työni kautta olen ollut tekemisissä useamman n. 15-40-vuotiaan aspergerin kanssa. Todella moni heistä reagoi musiikkiin todella voimakkaasti, ihan erilailla kuin "normaalit" ihmiset. Varsinkin instrumentaalimusiikkiin ja klassiseen.
Tapasin erään naisen jolla oli melkein pakkomielle tähän () kappaleeseen. Soitti tuota pianolla ja aina tuon kuullessaan vaipui jotenkin ihan omaan maailmaansa. Rakasti muutenkin pianomusiikkia.
Mistähän tämä johtuu? Ja siis nimenomaan joillain asseilla tuntuu olevan voimakas mieltymys klassiseen musiikkiin ja instrumentaalimusiikkiin, siis musiikkiin jossa ei ole laulua ollenkaan.
Kommentit (14)
Joku joskus luonnehti asperger-ihmisiä sanoin "vanhoja sieluja nuoressa kehossa", en tiedä pitäneekö tuo nyt konkreettisesti paikkaansa, mutta mietittävää se ainakin antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen assi, mutta en kyllä reagoi mitenkään erityisen kovasti juuri instrumentaalimusiikkiin tms. Varsinkin nuorempana reagointi musiikkiin yleensä oli kyllä toisinaan niin kova, että kaikki muut aistit tuntuivat jäävän taka-alalle. Tykkään kyllä musiikista, jossa on laulua, koska haluan opetella laulujen sanoja ulkoa.
Toiset assit taas ei siedä minkäänlaista musiikkia tai voimakkaita ääniä, suorastaan allergisia musiikille.
Minä reagoin musiikkiin vahvasti, koska näen musiikin kun kuuntelen sitä. Tätä on vaikea selittää. Kuuntelen usein musiikkia samalla kun kirjoitan jotain, koska pystyn luomaan voimakkaampia kohtauksia kun rakennan tarinan musiikin ympärille.
Moonlight Sonatahan on todella kaunis. Tarinan mukaan sokea pianistityttö olisi ollut teoksen inspiraationa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan epäillä olevani assi kaikkien siihen liittyvien palsta juttujen jälkee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 00:06"]
Minä reagoin musiikkiin vahvasti, koska näen musiikin kun kuuntelen sitä. Tätä on vaikea selittää. Kuuntelen usein musiikkia samalla kun kirjoitan jotain, koska pystyn luomaan voimakkaampia kohtauksia kun rakennan tarinan musiikin ympärille.
[/quote]
Minä olen aina ihmetellyt tätä. Siis miten te "näette" esimerkiksi musiikin. Joku assi selitti joskus että näkee maailman kaavana.
Siis miten vitussa? En ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 00:11"]
Moonlight Sonatahan on todella kaunis. Tarinan mukaan sokea pianistityttö olisi ollut teoksen inspiraationa.
[/quote]
Kuutamosonaatti, älä ole tuollainen hipsteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole aspergeria, mutta mielikuvituksen "todettiin" olevan edistynyt tms, olen vähän väsynyt ja en löydä oikeita sanoja, jo ensimmäisillä luokilla. Pystyn musiikin kautta, vaikka kävellessäni kaupungilla, maalaamaan siitä, mitä näen, täysin erilaisen musiikin avulla. Rakastan myös sitä, kun pääsen makoilemaan sängylleni napit korvissa ja mp3:nen päällä, pääsen sitä kautta "toiseen todellisuuteen", musiikki nostaa karvat pystyyn ja saan melkein musaorgasmeja. Tarpeeksi keskittyneenä vaivun tietynlaiseen "horrokseen", jossa olen hereillä, mutten ole. Jossa olen täällä, mutten ole. Se ei ole unta, se on jotain ihan erilaista. Olen varma siitä, että unta se ei ole.
t. teini
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 01:45"]Minulla ei ole aspergeria, mutta mielikuvituksen "todettiin" olevan edistynyt tms, olen vähän väsynyt ja en löydä oikeita sanoja, jo ensimmäisillä luokilla. Pystyn musiikin kautta, vaikka kävellessäni kaupungilla, maalaamaan siitä, mitä näen, täysin erilaisen musiikin avulla. Rakastan myös sitä, kun pääsen makoilemaan sängylleni napit korvissa ja mp3:nen päällä, pääsen sitä kautta "toiseen todellisuuteen", musiikki nostaa karvat pystyyn ja saan melkein musaorgasmeja. Tarpeeksi keskittyneenä vaivun tietynlaiseen "horrokseen", jossa olen hereillä, mutten ole. Jossa olen täällä, mutten ole. Se ei ole unta, se on jotain ihan erilaista. Olen varma siitä, että unta se ei ole.
t. teini
[/quote]
Tuon jutun aikaan olen "hereillä", mutten täällä, missä kaikki muut ovat ja missä minäkin fyysisesti olen. Saatan olla horroksen aikaan silmät auki ja hyräillä jotain biksejä, tai lyricoita, mutta vaikka silmäni olisivat auki ja räpsyttelisin, en näe sitä, mitä minun pitäisi nähdä, vaan jotain ihan muuta. Joskus se on värejä, joskus musiikkia, joskus pelkkää tajunnan virtaa, informaatiota. En usko mihinkään henkijuttuihin, uskontoihin tms, vaan uskon vain ehkä vähän epätyypillisemmin käyttäytyvän mielikuvitukseni tekevän tämän minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 01:01"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 00:06"]
Minä reagoin musiikkiin vahvasti, koska näen musiikin kun kuuntelen sitä. Tätä on vaikea selittää. Kuuntelen usein musiikkia samalla kun kirjoitan jotain, koska pystyn luomaan voimakkaampia kohtauksia kun rakennan tarinan musiikin ympärille.
[/quote]
Minä olen aina ihmetellyt tätä. Siis miten te "näette" esimerkiksi musiikin. Joku assi selitti joskus että näkee maailman kaavana.
Siis miten vitussa? En ymmärrä.
[/quote] Itse olen synesteetikko ja ymmärrän hyvin miltä aspergerista tuntuu kun hän näkee musiikin, sitä on erittäin vaikea selittää mutta se on itselleen niin luonnollista.
Yrittäkää edes kuvailla tuota musiikin näkemistä, olisi niin mielenkiintoista tietää.
Mulla on kyllä kaikkeen musiikkiin. Meen ihan tiloihin. Soitan itsekin hyvin, ja haluaisin johonkin bändiin, mutta kukaan "normaali" ei kestä tapaani jäädä hiomaan jotain kuviota loputtomiin.