Voiko kevätmasennus tulla etuajassa?

Joo sama juttu täällä... Heti kun aurinko alkoi paistaa, tuli se inhottava ahdistunut olo ja tajusin sitten että jaahas taas se alkaa..
Koitetaan kestää :)

Minulla kevätmasis iskee juuri näihin aikoihin. Kun huomaa, että päivä reilusti pitenee ja alkaa olla aurinkoisia päiviä. Se saa tuntemaan olonsa kurjaksi. Haluan käpertyä pimeään ja nukkua lehtien puhkeamiseen asti.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:38"]

Joo sama juttu täällä... Heti kun aurinko alkoi paistaa, tuli se inhottava ahdistunut olo ja tajusin sitten että jaahas taas se alkaa.. Koitetaan kestää :)

[/quote]

Koitetaan jaksaa molemmat! :)

Tosiaan, ehkä se on tuo auringonpaiste. Muutenkin sää on toki ollut tänä talvena hyvin sekavaa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:39"]

Minulla kevätmasis iskee juuri näihin aikoihin. Kun huomaa, että päivä reilusti pitenee ja alkaa olla aurinkoisia päiviä. Se saa tuntemaan olonsa kurjaksi. Haluan käpertyä pimeään ja nukkua lehtien puhkeamiseen asti.

[/quote]

Niinpä! Ja harva tätä ymmärtää, ellei ole itse kokenut. Kaikki perheenjäseneni ja ystäväni ovat pöyristyneitä, että eikö minun pitäisi olla iloinen siitä, että kevät tulee :D

Minulla tulee keväisin aina sellainen olo, että olen jäänyt jostain kuvioista ulos ja muut ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä. Sama tunne kun on sairauden takia viikon pois työpaikalta ja kun tulee takaisin, on monesta asiasta vähän pihalla. Näin kevättalvella on usein samanlainen olo. Tuntuu kuin muut pysyisivät kevään kiirimisessä mukana, mutta minun kroppani ei pysy mukana. Minä elän vielä sitä joulunaikaista pimeyttä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:39"]

Minulla kevätmasis iskee juuri näihin aikoihin. Kun huomaa, että päivä reilusti pitenee ja alkaa olla aurinkoisia päiviä. Se saa tuntemaan olonsa kurjaksi. Haluan käpertyä pimeään ja nukkua lehtien puhkeamiseen asti.

[/quote]

Niinpä! Ja harva tätä ymmärtää, ellei ole itse kokenut. Kaikki perheenjäseneni ja ystäväni ovat pöyristyneitä, että eikö minun pitäisi olla iloinen siitä, että kevät tulee :D

[/quote]

mutta kun siihen oikeaan kevääseen on vielä kuukausikaupalla matkaa ja monta pakkaspäivää on vielä jaksettava. Minulle oikea kevät on sitä kun muuttolinnut ovat palanneet, koivut ovat hiirenkorvilla ja ulkona tarkenee ohuemmassa vaatetuksessa. Ehkä kroppani on vasta silloin ehtinyt mukaan muutokseen. Tietysti myös se kevään lämmennyt sää saa olon tuntumaan miellyttävämmältä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:37"]

Löysin tämän viestiketjun ja täytyy sanoa että onpa mukava löytää kaltaisiaan! Olen muutamana vuotena aikaisemmin kokenut tätä samaa kamalaa ahdistuksen ja jopa masennuksen tunnetta. En ole aikaisemmin osannut yhdistää sitä keväästä johtuvaan masennukseen, koska olen aina nauttinut siitä kevätauringonpaisteesta kun se tulee esiin. Nyt kun selittämätön ahdistus ja masennut ja toivottomuuden tunne iski taas tällä viikolla, tuntuu koko elämä taas totaalisen ahdistavalta ja jopa turhalta. Sitä kaipaa seuraa niin paljon että on pakko tulla vanhempien luokse asumaan hetkeksi, koska ahdistaa ja itkettää pelkkä ajatuskin että pitäisi mennä omaan kotiin jatkamaan arkea. Samalla kuitenkin ahdistaa sekin ratkaisu, koska eihän aikuinen ihminen voi asua vanhempiensa luona. Tai ainakin sitä miettii että mitä muut ajattelevat. Toisaalta taas myös jollain tapaa ahdistaa ajatus nähdä poikaystävää, vaikka sehän voisi auttaa tässä. Mutta onko se kuitenkin helpompi olla ja ehkä puhua vanhempien ja sisarusten kanssa, kuin poikaystävän kanssa. En tiedä. Voiko tämä mennä lyhyessä ajassa ohi, vai onko tämä kuukausien ahdistus? Tällä hetkellä tuntuu että onko tästä edes paluuta hyvään ja normaaliin. Mutta täytyyhän se olla koska on tästä aikaisemminkin selvitty. Silloin en vain tiennyt diagnosoida itselleni tätä, vaan luulin silloisen seurustelukumppanini aiheuttaneen tämän ahdistuksen, ja laitoinkin välit poikki, jotta helpottaisi. Tällä kertaa haluaisin selvitä tästä ilman eroa.

[/quote]

Tämä saa tosiaan elämän tuntumaan ahdistavalta ja turhalta :( Mutta täytyy vaan jotenkin jaksaa, vaikka tuntuisi kuinka pahalta - koska tämä tosiaan loppuu aikanaan. "Oikeassa" masennuksessa (noh, oikealta tämäkin tuntuu, mutta silti) on varmasti kamalinta se, ettei loppua ole tiedossa.

Täytyy yrittää keskittyä niihin asioihin, joista tulee hyvä mieli. Ulkoilusta tulee aurinkoisena ja märkänä kevätsäänä ihan kamala olo minulle. Kaikki auringonvalo särkee päätä. Tuntuisi varmasti ihan hyvältä sulkea verhot, teeskennellä että on pimeä talvi-ilta ja lukea lampun valossa jotain kirjaa...

Mahtaakohan tällaisella olla yleensä jokin laukaiseva tekijä? Muistan kun minulla oli tätä ensimmäisen kerran: se oli todella stressaava ja kamala kevät kaikin puolin. Sen jälkeen se on palannut joka kevät jossain määrin, vaikka mitään stressiä ei olisikaan.

Kevät masennuksesta lateerisella liikkeellä talven apatiaan. Kesä ja syksy on niitä parhaita aikoja. Onneksi sisällä on aina riittävän lämmintä olla oikeassa asussa, alasti.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:46"]

Kevät masennuksesta lateerisella liikkeellä talven apatiaan. Kesä ja syksy on niitä parhaita aikoja. Onneksi sisällä on aina riittävän lämmintä olla oikeassa asussa, alasti.

[/quote]

Mutta se henkinen alastomuus, joka aiheutuu valon lisääntymisestä keväällä, tuntuu ahdistavalta. Tunnen myös oloni fyysisesti aika alastomaksi vaatteet päällä, koska kevään kelmeä valo paljastaa ihossani kaikki epäkohdat ja kalpeus korostuu.

Johtuu siitä, että kevät tulee tänä vuonna keskimääräistä reilusti aiemmin!

Hyvin vähän löytyy ymmärrystä kevätmasennukseen. Minä rakastan syksyä, olen virkeä ja kunnon draivi päällä. Näihin aikoihin olo rupeaa olemaan tuskainen ja hankala. Ei viitsisi herätä. Luonto on ruma kelmeässä valossa. Minä olen ruma. Tukka sähköinen, iho kelmeä, huulet rohtuneet. Ja arki painaa päälle.

Hyväksykää itsenne ja elämänne niinä is Ikea kulu turhiin masennukseen :) elämä ON ihanaa! Kevät varsinkin kun kaikki puhkeaa kukkaan

Löysin tämän viestiketjun ja täytyy sanoa että onpa mukava löytää kaltaisiaan! Olen muutamana vuotena aikaisemmin kokenut tätä samaa kamalaa ahdistuksen ja jopa masennuksen tunnetta. En ole aikaisemmin osannut yhdistää sitä keväästä johtuvaan masennukseen, koska olen aina nauttinut siitä kevätauringonpaisteesta kun se tulee esiin. Nyt kun selittämätön ahdistus ja masennut ja toivottomuuden tunne iski taas tällä viikolla, tuntuu koko elämä taas totaalisen ahdistavalta ja jopa turhalta. Sitä kaipaa seuraa niin paljon että on pakko tulla vanhempien luokse asumaan hetkeksi, koska ahdistaa ja itkettää pelkkä ajatuskin että pitäisi mennä omaan kotiin jatkamaan arkea. Samalla kuitenkin ahdistaa sekin ratkaisu, koska eihän aikuinen ihminen voi asua vanhempiensa luona. Tai ainakin sitä miettii että mitä muut ajattelevat. Toisaalta taas myös jollain tapaa ahdistaa ajatus nähdä poikaystävää, vaikka sehän voisi auttaa tässä. Mutta onko se kuitenkin helpompi olla ja ehkä puhua vanhempien ja sisarusten kanssa, kuin poikaystävän kanssa. En tiedä.
Voiko tämä mennä lyhyessä ajassa ohi, vai onko tämä kuukausien ahdistus? Tällä hetkellä tuntuu että onko tästä edes paluuta hyvään ja normaaliin. Mutta täytyyhän se olla koska on tästä aikaisemminkin selvitty. Silloin en vain tiennyt diagnosoida itselleni tätä, vaan luulin silloisen seurustelukumppanini aiheuttaneen tämän ahdistuksen, ja laitoinkin välit poikki, jotta helpottaisi. Tällä kertaa haluaisin selvitä tästä ilman eroa.