Kyllä naapuruus on kivaa

Seinänaapuri antoi meille vara-avaimen syksyllä. Heidän koululaisiaan varten, avain saattaa joskus unohtua ja mä olen päivisin usein kotona vauvan kanssa.

Viime perjantaina hain vauvan kanssa ekaluokkalaisen koulusta puolilta päivin ja lähdettiin vähän hömpsöttelemään. Tarkoituksena palata kotiin, kun esikoinen pääsee soittotunneilta.

Noin puoli kahden aikaan sain hemmetin kiukkuisen puhelun tuon perheen äidiltä. "missä SÄ muka olet?! Sun pitäis olla kotona. Sä olet KOTIÄITI!"

Siinä sitten änkkäsin jotain vastausta, niin tää ei edes kuunnellut vaan jatkoi hermoiluaan: "jukolauta, jos sä lupaat ottaa vara-avaimen, niin sä olet sitten kotona! " "käyt nyt kotona päästämässä lapset kotiinsa!" "Missä Pinja on? Monelta pääsee? Vittu, jättää soittotunnin väliin ja äkkiä kotiin, meidän muksut palelee!"

Kieltäydyin kunniasta ja pidin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.

Heidän palelevat muksut 19v ja 12 v, tekivät tänään saman tempun. Äsken soi ovikello ja tytöt oven takana hakemassa vara-avainta.. eipä ole meillä enää, kun punaviini päihteinen äitinsä haki avaimen pois viikko sitten sähisi ja vittuili. "Ai, nyt sitä on rouvalla aikaa olla kotona.. vittu, jos muksut tulee kipeiksi, niin sä maksat kulut!"

Kello oli silloin yhdeksän ja työntyi ekaluokkalaisen ohi viinilasinsa kanssa. Istui keittiöön ja aloitti sättimisensä. Mieheni lähes niskaperseotteella nakkasi muijan ulos, avaimineen.

Tarjosin tytöille meiltä paikkaa, kunnes vanhemmat tulee kotiin, mutta lähtivät kavereilleen. Kuten viikko sittenkin...

Meillä on ihan kiva rivariyhteisö, mutta tuon perheen emännän ajatuksia ei seuraa kukaan. Tyttärensäkin nolona kysyi, että punkkupäissäänkö haki avaimen. Jep.