Taas huomasin tuttavaperhettä seuratessani, että miten ihana on olla yksi

Minusta on ihanaa olla suurperheellinen. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, on elämää ympärillä. Meillä ei lapset pahemmin möykkää, ovat jo koululaisia paitsi yksi. Normaaleja lasten ääniä en koe meteliksi. Mutta kukin tyylillään. Tykkään myös hiljaisuudesta välillä ja olen erakoituvaa tyyppiä. Lapset ovat siksikin hyvä vastapaino ja pitävät elämän aktiivisena. Muuten varmaan hautautuisin lukemaan ja kirjoittamaan johonkin syrjäiseen mökkiin kissoineni. Ei sillä että siinä olisi mitään pahaa, mutta sitä ehtii tehdä sitten vanhanakin.

Onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Meillä on kaksi lasta ja ihanaa on kyllä seurata heidän puuhiaan. Toki välillä nahistellaan, mutta selvästi ovat tärkeitä toisilleen ja heillä on omat yhteiset juttunsa. Ja sinä aikana meillä vanhemmilla on aikaa tehdä ihan omia juttuja, kun sisarukset leikkivät keskenään. :)

Täällä myös yksilapsinen perhe. Lapsi on 5v. Esimerkiksi pitkällä joululomalla lapsella tuli aika pitkäksi kun oli vain aikuisten seurassa. Meillä ei ole lähipiirissä samanikäisiä lapsia. Joka päivä mentiin pulkkamäkeen, puistoon jne. etsimään leikkiseuraa. Nyt viisastuneena olen sopinut vastavuorisia kyläilyjä päiväkotikavereiden vanhempien kanssa.

Meillä on kolme lasta ja haluaisin vielä monta lisää! On niin ihanaa, kun on elämää ympärillä. Ja nautin siitä häslingistä ja möykästä, joka syntyy meidä poppoon liikkuessa. Parasta! ♡

Minusta suuri perhe on rikkaus, lapsillekin. Sisarukset hiovat toistensa särmiä, ovat toisilleen toisinaan riesa ja toisinaan ihana seura ja leikkijengi. Isommat oppivat kuin itsestään ottamaan hieman vastuuta myös toisista ja toisaalta pienet kehittyvät nopeasti isoja seuraten. Ilo on isompaa jaettuna ja myös pettymyksiä ja suruja on jakamassa useampi.

Jaa... Meillä 4 lasta eikä koskaan ole älämölöä!! 

Minä ajattelen noin myös yhden lapsen perheestä. Ihanaa kun ei ole tarvinnut hetkeäkään kuunnella sitä mölinää ja mökää. Eilen kävimme vierailulla perheessä jossa oli vain 1 lapsi, ja voi LUOJA että se piti meteliä! Oli ihan mahdoton kuulla mitä aikuiset puhuivat, ja vanhemmat tuntuivat olevan täysin kuuroja lapsen metelille. Huh huh. Ihanaa kun ei ole lapsia!

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:08"]

Meillä on kolme lasta ja haluaisin vielä monta lisää! On niin ihanaa, kun on elämää ympärillä. Ja nautin siitä häslingistä ja möykästä, joka syntyy meidä poppoon liikkuessa. Parasta! ♡

[/quote]

Sulle parasta, muille läsnäolijoille helvettiä. Tässä taas nähdään se lapsellisten "epäitsekkyys ja kypsyys" - tai ainakin se, kuinka se kohdistuu vain ja ainoastaan omaan perheeseen, muusta maailmasta viis. Itsekkäintä ikinä.

Minä olen huomannut että useammin se yksilapsisen perheen ainokainen hakee huomiota aikuisten jutellessa tai vie vanhempansa huomiota kuin useampilapsisen perheen lapset, jotka ovat jo oppineet etteivät ole aina vanhempiensa jakamattoman huomion ja ihailun kohteena. Useampilapsisten perheiden lapset ryhtyvät leikkiin ja vetävät muitakin mukaansa ja aikuiset voivat seurustella keskenään. Poikkeuksiakin toki on.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:14"]

Jaa... Meillä 4 lasta eikä koskaan ole älämölöä!! 

[/quote]

Kyllä teillä on :-). Olet vain niin tottunut siihen ettet huomaa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:14"]

Jaa... Meillä 4 lasta eikä koskaan ole älämölöä!! 

[/quote]

Meillä on 1 ekaluokkalainen ja se pitää älämölöä 4:n edestä suunnilleen jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:08"]

Meillä on kolme lasta ja haluaisin vielä monta lisää! On niin ihanaa, kun on elämää ympärillä. Ja nautin siitä häslingistä ja möykästä, joka syntyy meidä poppoon liikkuessa. Parasta! ♡

[/quote]

Sulle parasta, muille läsnäolijoille helvettiä. Tässä taas nähdään se lapsellisten "epäitsekkyys ja kypsyys" - tai ainakin se, kuinka se kohdistuu vain ja ainoastaan omaan perheeseen, muusta maailmasta viis. Itsekkäintä ikinä.
[/quote]

Itsekästä on se, että muut ihmiset eivät saisi kuulua eikä näkyä. Jos häiritsee, muuta korpeen. Siellä saat olla rauhassa. :-D

Minä muistan kyllä olleeni myös joskus aika ristiriitaisissa fiiliksissä ja ihan väsynytkin kun vierailimme ystäviemme isoissa perheissä joskus aikojen alussa, vielä ollessamme itse yksilapsinen perhe. Vaikka niissä siis lapset olivat aivan ihania, normaaleja lapsia ja asiat muutenkin kunnossa, tuntui tuo 4-5 lapsen touhu ja tohina, äänet ja vanhempien työmäärä melkoiselta ja laittoi miettimään omaa jaksamista ja sitä toiveitten lapsilukua. Tykkäämme kuitenkin molemmat kovasti lapsista, eikä nuo kokemukset saaneet perääntymään vaan uskalsimme itsekin "tehdä" kolme lasta. Kummasti sitä vaan on vuosien ja lasten myötä pikkuhiljaa tottunut siihen kaikkeen lisääntyneeseen touhuun ja tohinaan, enkä tietenkään vaihtaisi tätä elämäämme mihinkään. Jos sinulla ap on edelleen tuollaiset fiilikset, uskon että olet varmaan tehnyt ihan oikean päätöksen jäädä yksilapsiseksi. Toisaalta uskon että jos elämä toisi vastaan yllätyksiä, selviäisit ja tottuisit varmasti sinäkin elämään useamman lapsen kanssa. Mutta ole rauhassa tyytyväinen elämääsi, ja näe hyvät asiat omassa tilanteessasi! Lapset, niin yksi kuin useampikin, tuovat niin paljon elämään sen "ottamisen" lisäksi, eikäpä elämä ole aina simppeliä tai helppoa, olipa sinulla lapsia sitten paljon tai vähän.

Olen itse ainoa lapsi ja olin lapsena kateellinen kavereilleni, joilla oli kaikilla sisaruksia. Heillä oli leikkiseuraa toisistaan kotona, matkoilla, mökillä. Itse koin olevani usein yksinäinen, varsinkin loma-aikoina. Aikuiset eivät koskaan voi korvata lapselle lapsiseuraa. Nykyäänkin olen vielä kateellinen ihmisille,joilla on sisaruksia ja ovat yhteyksissä, heillä on aina toisensa, joku joka on tuntenut sinut aina.

Itselleni useampi kuin yksi lapsi oli itsestäänselvyys, juurikin lasten takia. Itse olisin toivonut itselleni sisaruksia.

Yksilapsisuudesta on se etu, että lapsi etsii kaverinsa muualta. Eli on paljon kavereilla leikkimässä tai kaverit meillä. Yksin harva riehuu tai riitelee. Viihtyy yksin hyvin omissa leikeissään, voi vaikka värittää monta tuntia. Olin itse samanlainen. Vaikka oli sisarus, niin leikin mieluiten yksin. Viihdyin myös hyvin aikuisten seurassa heidän juttujaan hiljaa kuunnellen. Ja eipä me mitään läheisiä siskon kanssa ollakaan, joten tuskinpa lapsi mistään jää paitsi vaikka ei sisarusta tehdäkään. En ole ap. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:37"]Yksilapsisuudesta on se etu, että lapsi etsii kaverinsa muualta. Eli on paljon kavereilla leikkimässä tai kaverit meillä. Yksin harva riehuu tai riitelee. Viihtyy yksin hyvin omissa leikeissään, voi vaikka värittää monta tuntia. Olin itse samanlainen. Vaikka oli sisarus, niin leikin mieluiten yksin. Viihdyin myös hyvin aikuisten seurassa heidän juttujaan hiljaa kuunnellen. Ja eipä me mitään läheisiä siskon kanssa ollakaan, joten tuskinpa lapsi mistään jää paitsi vaikka ei sisarusta tehdäkään. En ole ap. 
[/quote]

Voi se jäädäkin. Mulle sisarukset on kaikki kaikessa. Kukaan ei jaa samaa taustaa niin hyvin kuin sisarukset. Tiedetään jo ilmeestä, mitö toisella on mielessä. Ja on niin ihanaa viettää yhteisiä juhlia, järkätä vanhemmille yllätyksiä. :-D Ei mikään voita suurta perhettä! Onneksi voin tarjota saman omilleni. :-)

Kannattaako arjesta vääntää draamaa ja tuhlata aikaa tuommoisten pohtimiseen? Antakaa lasten touhuta ja nauttikaa omien ja vieraiden lasten touhukkuudesta. Se on elämää.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:37"]Yksilapsisuudesta on se etu, että lapsi etsii kaverinsa muualta. Eli on paljon kavereilla leikkimässä tai kaverit meillä. Yksin harva riehuu tai riitelee. Viihtyy yksin hyvin omissa leikeissään, voi vaikka värittää monta tuntia. Olin itse samanlainen. Vaikka oli sisarus, niin leikin mieluiten yksin. Viihdyin myös hyvin aikuisten seurassa heidän juttujaan hiljaa kuunnellen. Ja eipä me mitään läheisiä siskon kanssa ollakaan, joten tuskinpa lapsi mistään jää paitsi vaikka ei sisarusta tehdäkään. En ole ap.  [/quote] Voi se jäädäkin. Mulle sisarukset on kaikki kaikessa. Kukaan ei jaa samaa taustaa niin hyvin kuin sisarukset. Tiedetään jo ilmeestä, mitö toisella on mielessä. Ja on niin ihanaa viettää yhteisiä juhlia, järkätä vanhemmille yllätyksiä. :-D Ei mikään voita suurta perhettä! Onneksi voin tarjota saman omilleni. :-)

[/quote]

Niin tai sitten ei. Minä tosiaan näen siskoani pari kertaa vuodessa. Hyvin harvoin soitellaankaan. Kemiat eivät ole koskaan kohdanneet. Mulle tärkeitä ovat ystävät, joiden kanssa jaetaan kaikki ja jotka on tunnettu jo ihan lapsesta. Ystävät kun voi valita, sukulaisia ei. Kyllä mulla on vahvempi suhde ystäviin kuin siskoon. Eli ei se sisarus mitään takaa. Tiedän myös suurperheen lapsia, jotka kärsivät esim. siitä että joutuivat lapsina hoitamaan pikkusisaruksiaan, kun olisi oikeasti ollut oikein viettää sitä omaa lapsuutta. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:37"]Yksilapsisuudesta on se etu, että lapsi etsii kaverinsa muualta. Eli on paljon kavereilla leikkimässä tai kaverit meillä. Yksin harva riehuu tai riitelee. Viihtyy yksin hyvin omissa leikeissään, voi vaikka värittää monta tuntia. Olin itse samanlainen. Vaikka oli sisarus, niin leikin mieluiten yksin. Viihdyin myös hyvin aikuisten seurassa heidän juttujaan hiljaa kuunnellen. Ja eipä me mitään läheisiä siskon kanssa ollakaan, joten tuskinpa lapsi mistään jää paitsi vaikka ei sisarusta tehdäkään. En ole ap.  [/quote] Voi se jäädäkin. Mulle sisarukset on kaikki kaikessa. Kukaan ei jaa samaa taustaa niin hyvin kuin sisarukset. Tiedetään jo ilmeestä, mitö toisella on mielessä. Ja on niin ihanaa viettää yhteisiä juhlia, järkätä vanhemmille yllätyksiä. :-D Ei mikään voita suurta perhettä! Onneksi voin tarjota saman omilleni. :-)

[/quote]

Niin tai sitten ei. Minä tosiaan näen siskoani pari kertaa vuodessa. Hyvin harvoin soitellaankaan. Kemiat eivät ole koskaan kohdanneet. Mulle tärkeitä ovat ystävät, joiden kanssa jaetaan kaikki ja jotka on tunnettu jo ihan lapsesta. Ystävät kun voi valita, sukulaisia ei. Kyllä mulla on vahvempi suhde ystäviin kuin siskoon. Eli ei se sisarus mitään takaa. Tiedän myös suurperheen lapsia, jotka kärsivät esim. siitä että joutuivat lapsina hoitamaan pikkusisaruksiaan, kun olisi oikeasti ollut oikein viettää sitä omaa lapsuutta. 
[/quote]

Paljon on kiinni myös siitä, miten perheessä eletään. Lapsuuden perheessäni ja omassa perheessäni tehdään kaikki yhdessä. Lapset kasvavat yhteen. Ja perhe pistetään kaiken muun edelle.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:40"] [quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:37"]Yksilapsisuudesta on se etu, että lapsi etsii kaverinsa muualta. Eli on paljon kavereilla leikkimässä tai kaverit meillä. Yksin harva riehuu tai riitelee. Viihtyy yksin hyvin omissa leikeissään, voi vaikka värittää monta tuntia. Olin itse samanlainen. Vaikka oli sisarus, niin leikin mieluiten yksin. Viihdyin myös hyvin aikuisten seurassa heidän juttujaan hiljaa kuunnellen. Ja eipä me mitään läheisiä siskon kanssa ollakaan, joten tuskinpa lapsi mistään jää paitsi vaikka ei sisarusta tehdäkään. En ole ap.  [/quote] Voi se jäädäkin. Mulle sisarukset on kaikki kaikessa. Kukaan ei jaa samaa taustaa niin hyvin kuin sisarukset. Tiedetään jo ilmeestä, mitö toisella on mielessä. Ja on niin ihanaa viettää yhteisiä juhlia, järkätä vanhemmille yllätyksiä. :-D Ei mikään voita suurta perhettä! Onneksi voin tarjota saman omilleni. :-) [/quote] Niin tai sitten ei. Minä tosiaan näen siskoani pari kertaa vuodessa. Hyvin harvoin soitellaankaan. Kemiat eivät ole koskaan kohdanneet. Mulle tärkeitä ovat ystävät, joiden kanssa jaetaan kaikki ja jotka on tunnettu jo ihan lapsesta. Ystävät kun voi valita, sukulaisia ei. Kyllä mulla on vahvempi suhde ystäviin kuin siskoon. Eli ei se sisarus mitään takaa. Tiedän myös suurperheen lapsia, jotka kärsivät esim. siitä että joutuivat lapsina hoitamaan pikkusisaruksiaan, kun olisi oikeasti ollut oikein viettää sitä omaa lapsuutta.  [/quote] Paljon on kiinni myös siitä, miten perheessä eletään. Lapsuuden perheessäni ja omassa perheessäni tehdään kaikki yhdessä. Lapset kasvavat yhteen. Ja perhe pistetään kaiken muun edelle.

[/quote]

Hienoa, että teillä noin on. Se, että on yksi lapsi ei tarkoita kuitenkaan sitä, että perhe ei olisi kiinteä ja lapsella ei olisi muitakin sukulaisia. Meillä on yksi lapsi, koska en jaksaisi kahta pientä. Tulevaisuudessa toivon voivani kustantaa lapselleni pienen pääoman ensimmäiseen asuntoon, ajokortin, vaihto-oppilasvuoden, matkustelua ulkomailla, jne. tukea opiskeluissa taloudellisesti. Olen huomannut, että monissa suurempilapsisissa perheissä tällaista ei tarjota lapsille. Itselleni se tarjottiin ja haluan samaa omalle lapselleni. Jokaisen elämä on erilaista ja se lähtee erilaisista lähtökohdista. Ainoat lapset ovat keskimäärin ulkomaistenm tutkimusten mukaan esim. koulutetumpia kuin monilapsisten perheiden lapset. Jos ihmisen elämän suurin tragedia on olla ainoa lapsi, on hänellä asiat aika hyvin, eikö. Ainoa lapsi voi hankkia itse suurperheen, jos sellaisen haluaa. Meillä ei ole sisaruksia hänelle tarjota, vaikka iän puolesta olisi vielä pitkän aikaa mahdollista hankkia, mutta meillä on tarjota suuri ja lämmin suku.