Lue keskustelun säännöt.
Kaukosuhde... miten te muut kestätte??
15.03.2006 |
Asutaan eri maissa ja tähän saakka ollaan nähty noin kerran kuukaudessa... nyt menossa vähän pitempi paussi. Mies hakee töitä Suomesta että pääsisi muuttamaan, mutta ei toistaiseksi vaikuta kovin lupaavalta. Itse en pääse täältä lähtemään, joten tilanne on jumiutunut. Kaikki mahdolliset chatit ja nettipuhelut ovat päivittäisessä käytössä, mutta ei se korvaa aitoa kontaktia. Miten pysyisin selväjärkisenä???
Kommentit (5)
ettei se kestä. Itse olin kuusi vuotta kaukosuhteessa, kunnes vihdoin tuli se aika, että olisimme voineet muuttaa saman katon alle. No, mies ei sitä sitten halunnutkaan..
Nyt erosta vuosi ja ero oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. Nyt sinkkuna tiedän, etten edes aloita kaukosuhdetta toista kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaessani mieheni kanssa seurustelemaan aikoinaan. Olisimme muuten ajautuneet erillemme.
jos saisi täältä töitä. Mutta ne kieliongelmat yms... Itselläni on yksi lapsi aikaisemmasta liitostani, enkä halua viedä häntä ulkomaille - siksi oma paikkani on täällä. Ollaan reissattu ees taas, mutta ei sitäkään voi ikuisuuksia jatkaa. Onkohan muita samassa tilanteessa?
-ap-
Ja siihen aikaan (1990-luvun puolivälissä) ei ollut miehellä edes tietokonetta, joten puhelimen välityksellä ja perinteisiä kirjeitä kirjoitellen suhdettamme hoidettiin ja nähtiin noin kolmen kuukauden välein. Puhelinlaskut olivat kyllä aika suuret etenkin miehelläni, joka töissä käyvänä oli yleensä se joka soitteli. Minä opiskelin täällä Suomessa ja mies oli asunut ikänsä Ruotsissa ja hänellä oli vakituinen työpaikka siellä. Onneksi opiskelijoilla on pitkät kesälomat, jotka vietinkin mieheni luona. Mutta kyllä se jatkuva ikävä oli aika hirveää. Tosin vuosien saatossa siihenkin tottui.
Lopulta sitten koitti se hetki, että oli päätettävä kummassa maassa tulemme asumaan. Aloin nimittäin odottaa esikoistamme. Päätös oli kuitenkin helppo, sillä olin saanut jo opiskelujen jälkeen töitä täältä Suomesta ja mieskin kävi kerran täällä työnhakureissulla ja olisi saanut vakipaikan kahdesta eri firmasta. Ja kieliongelmiakaan ei ollut, sillä mieheni on ruotsinsuomalainen eli puhuu molempia kieliä.
Nyt olemme naimisissa, lapsia on kaksi ja vuosi sitten muutimme omakotitaloon järven rannalle. Joten kyllä ne kaukosuhteetkin kestävät, jos todella toista rakastaa. Ainakin meidän rakkaustarinamme on jatkunut jo 11 vuotta ja toiveissa on myös yhteiset eläkepäivät sitten noin 30 vuoden päästä. :)