Pelottaa ero, kun olen jo 37-vuotias
Haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta aviomieheni on monilla tavoin sietämätön ja hän on ollut muutaman kerran myös väkivaltainen. Mutta erotessani en välttämättä enää saa mahdollisuutta kolmanteen lapseen koko elinikänäni. Mitä teen?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:28"]
Mitä väliä sillä iällä on? Eroa, niin saat onnesi takaisin. Ei elämä niin pitkä ole että paskaan suhteeseen sitä kannattaisi haaskata.
[/quote]
Mieheni tapasin ollessani 32 ja jo tuolloin hän moitti minua "vanhaksi naiseksi", joka jää kakkoseksi nuorille naisille. Hän on myös sitä mieltä, että minun ei enää kannata opiskella mitään tai hakea töihin uusien haasteiden pariin, vaan jatkaa nykyisessä työssäni ja firmassa eläkeikään saakka. Olin myös muka lihava, kun olin 174cm/58kg. Hän monesti nipisti minua arvioivasti käsivarsien alapuolelta ja reisistä ja valitteli läskistä, vaikka kävin salilla ja olen ihan suht kiinteää tyyppiä muutenkin. Jotenkin silti jämähdin häneen, enkä sitten enää osannut erotakaan. Nyt alkaa olla viimeiset hetket oikeastikin lapsen saamista ajatellen. Mutta tämä suhde tuntuu niin pahalta ja kuluttavalta minulle, että en vain enää jaksa. Jokainen päivä tuntuu entistäkin surullisemmalta ja kuluttavammalta. T. Ap
[/quote]
Kauhea mies. Mistä AV-mammat löytää tällaisia alistavia narsisteja? Näköjään saanut tuhottua sinun uskosi omaan itseesi.
Ja minkä takia niitä lapsia pitää vaan tehdä tuommosten miehien kanssa?
Seksuaalisuuden tosiaan voi kuolettaa torjumalla sen mielestään. Mulla se onnistui meditaation avulla, jonka keinoilla opettelin mielenhallintaa. Lisäksi jos pitäytyy kokonaan romanttisesta kanssakäymisestä, sooloseksistä ja kaikesta mahdollisesta romanttisesta, tai eroottisesta kirjallisuudesta, elokuvista, draamasarjoista jne., niin ei parisuhdetta, tai sen mahdollisuutta lopulta ajattele enää. Mulla tähän on vaikuttanut kuitenkin ehkä eniten traumaattinen parisuhde, josta erosin.
Seksuaaliset ajatukset lakkasivat kokonaan sen jälkeen, kun olin ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sooloseksiä. Vastakkaisesta sukupuolesta on tullut mulle ihan ilmaa. Suhtaudun miehiin tietenkin normaalin ystävällisesti, kuten naisiinkin, mutta en enää katsele ketään 'sillä silmällä', enkä pittaa siitä jos joku on minusta kiinnostunut.
Äkkiä pois suhteesta! Ja sulla on aikaa saada vaikka 5 lasta vielä jos haluat. Mieti miltä tuntuu kun olet 50 ja mietit yhä tuossa samassa tilanteessa: "voi kun olisin eronnut silloin vielä nuorena 37-vuotiaana".
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:46"]
Seksuaalisuuden tosiaan voi kuolettaa torjumalla sen mielestään. Mulla se onnistui meditaation avulla, jonka keinoilla opettelin mielenhallintaa. Lisäksi jos pitäytyy kokonaan romanttisesta kanssakäymisestä, sooloseksistä ja kaikesta mahdollisesta romanttisesta, tai eroottisesta kirjallisuudesta, elokuvista, draamasarjoista jne., niin ei parisuhdetta, tai sen mahdollisuutta lopulta ajattele enää. Mulla tähän on vaikuttanut kuitenkin ehkä eniten traumaattinen parisuhde, josta erosin.
Seksuaaliset ajatukset lakkasivat kokonaan sen jälkeen, kun olin ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sooloseksiä. Vastakkaisesta sukupuolesta on tullut mulle ihan ilmaa. Suhtaudun miehiin tietenkin normaalin ystävällisesti, kuten naisiinkin, mutta en enää katsele ketään 'sillä silmällä', enkä pittaa siitä jos joku on minusta kiinnostunut.
[/quote]
Ok, kiitti hyvästä vastauksesta :)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:46"]
Seksuaalisuuden tosiaan voi kuolettaa torjumalla sen mielestään. Mulla se onnistui meditaation avulla, jonka keinoilla opettelin mielenhallintaa. Lisäksi jos pitäytyy kokonaan romanttisesta kanssakäymisestä, sooloseksistä ja kaikesta mahdollisesta romanttisesta, tai eroottisesta kirjallisuudesta, elokuvista, draamasarjoista jne., niin ei parisuhdetta, tai sen mahdollisuutta lopulta ajattele enää. Mulla tähän on vaikuttanut kuitenkin ehkä eniten traumaattinen parisuhde, josta erosin.
Seksuaaliset ajatukset lakkasivat kokonaan sen jälkeen, kun olin ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sooloseksiä. Vastakkaisesta sukupuolesta on tullut mulle ihan ilmaa. Suhtaudun miehiin tietenkin normaalin ystävällisesti, kuten naisiinkin, mutta en enää katsele ketään 'sillä silmällä', enkä pittaa siitä jos joku on minusta kiinnostunut.
[/quote]
Mielenkiintoinen pointti. Tuo voisi toki olla yksi vaihtoehto itselleni, sillä en ole koskaan käynyt oikeastaan lainkaan baareissa ja nettideittailuunkin olen liian ujo ja lisäksi en juurikaan käytä alkoholia, joten kumppanin löytäminen Suomesta itselleni on lähes mahdottomuus, vaikka olenkin ihan kohtalaisen näköinen (iästäni huolimatta). Mieheni on tosiaan latistanut itsetuntoni aivan maanrakoon ja se osittain voi olla syynä siihen, että en ole enää kyennyt repäisemään itseäni irti itsetunnolleni tuhoisasta suhteesta. T. Ap
Mulla on kolme aikuista lasta ja itse 50v nyt. Lapset samasta liitosta ja näin jälkeenpäin ajateltuna todella hyvä asia, kun kaikki lapseni ovat olleet täysin tasa-arvo asemassa. Saman katon alle en ottaisi enää miestä,enkä myös seksistä ole niinkään innostunut. On totta, että tälläiset tunteet voi kuolettaa, mutta en itse suosittelisi sitä. Uskovaisena en harrasta seksiä ilman parisuhdetta, joten valintani on olla vain kaveri suhteessa miesten kanssa. Sekin on mahtava asia.
Alistava paskiainen.. Et tosissasi voi juuri häntä haluta kolmannen lapsesi isäksi. On niitä miehiä muitakin.
Sinulla on jo kaksi lasta. Mitä vikaa heissä on?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:07"]
Sinulla on jo kaksi lasta. Mitä vikaa heissä on?
[/quote]
Ei ole mitään vikaa; he ovat minulle 100% rakkaita lapsia. Olisin vain toivonut heille vielä sisaruksen. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:03"]
Haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta aviomieheni on monilla tavoin sietämätön ja hän on ollut muutaman kerran myös väkivaltainen. Mutta erotessani en välttämättä enää saa mahdollisuutta kolmanteen lapseen koko elinikänäni. Mitä teen?
[/quote]
Mä erosin 31-vuotiaana, yhden lapsen äitinä ja nyt olen jo 47-vuotias. Eron jälkeen en ole käynyt kertaakaan edes treffeillä ja myös koko seksielämä loppui kolmekymppisenä. Päätin nimittäin, että omistaudun kokonaan lapselleni, enkä edes harkitse että lähden etsimään itselleni uutta kumppania. Päätös on ollut erittäin viisas ja nyt jo teini-ikäinen lapsi kiittelee minua siitä, että en koskaan tuonut pieneen perheeseemme ketään vierasta ihmistä. Ehkäpä voisit toimia samoin? Oman seksuaalisuuden voi kuolettaa ja romanttiset tunteetkin lakkaavat kuin itsestään, kun ei muutamaan vuoteen enää ole ollut mitään yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen.
[/quote]
En IKINÄ halua tuollaista tulevaisuutta. Kuulostaa kamalalta, olet ehkä a-seksuaali.
Olet onnellinen siitä, että olet saanut 2 lasta. Sekä siitä, että saat elää rauhassa ilman hankalaa miestä. Ja jatkat elämää. Tapaat ehkä vielä jonkun mukavan miehen ja saat hyvän suhteen, mutta et välttämättä kolmatta lasta. Hyvä ja toimiva suhde menee kyllä sen edelle!
Miksi murehdit syntymätöntä lasta, eikö tärkeämpää olisi olla onnellinen nyt?
Mitä väliä sillä iällä on? Eroa, niin saat onnesi takaisin. Ei elämä niin pitkä ole että paskaan suhteeseen sitä kannattaisi haaskata.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:03"]
Haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta aviomieheni on monilla tavoin sietämätön ja hän on ollut muutaman kerran myös väkivaltainen. Mutta erotessani en välttämättä enää saa mahdollisuutta kolmanteen lapseen koko elinikänäni. Mitä teen?
[/quote]
Mä erosin 31-vuotiaana, yhden lapsen äitinä ja nyt olen jo 47-vuotias. Eron jälkeen en ole käynyt kertaakaan edes treffeillä ja myös koko seksielämä loppui kolmekymppisenä. Päätin nimittäin, että omistaudun kokonaan lapselleni, enkä edes harkitse että lähden etsimään itselleni uutta kumppania. Päätös on ollut erittäin viisas ja nyt jo teini-ikäinen lapsi kiittelee minua siitä, että en koskaan tuonut pieneen perheeseemme ketään vierasta ihmistä. Ehkäpä voisit toimia samoin? Oman seksuaalisuuden voi kuolettaa ja romanttiset tunteetkin lakkaavat kuin itsestään, kun ei muutamaan vuoteen enää ole ollut mitään yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:03"]
Haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta aviomieheni on monilla tavoin sietämätön ja hän on ollut muutaman kerran myös väkivaltainen. Mutta erotessani en välttämättä enää saa mahdollisuutta kolmanteen lapseen koko elinikänäni. Mitä teen?
[/quote]
Mä erosin 31-vuotiaana, yhden lapsen äitinä ja nyt olen jo 47-vuotias. Eron jälkeen en ole käynyt kertaakaan edes treffeillä ja myös koko seksielämä loppui kolmekymppisenä. Päätin nimittäin, että omistaudun kokonaan lapselleni, enkä edes harkitse että lähden etsimään itselleni uutta kumppania. Päätös on ollut erittäin viisas ja nyt jo teini-ikäinen lapsi kiittelee minua siitä, että en koskaan tuonut pieneen perheeseemme ketään vierasta ihmistä. Ehkäpä voisit toimia samoin? Oman seksuaalisuuden voi kuolettaa ja romanttiset tunteetkin lakkaavat kuin itsestään, kun ei muutamaan vuoteen enää ole ollut mitään yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen.
[/quote]
Mielenkiintoinen ratkaisu. Voiko seksuaalisuuden todella kuollettaa?
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:28"]
Mitä väliä sillä iällä on? Eroa, niin saat onnesi takaisin. Ei elämä niin pitkä ole että paskaan suhteeseen sitä kannattaisi haaskata.
[/quote]
Mieheni tapasin ollessani 32 ja jo tuolloin hän moitti minua "vanhaksi naiseksi", joka jää kakkoseksi nuorille naisille. Hän on myös sitä mieltä, että minun ei enää kannata opiskella mitään tai hakea töihin uusien haasteiden pariin, vaan jatkaa nykyisessä työssäni ja firmassa eläkeikään saakka. Olin myös muka lihava, kun olin 174cm/58kg. Hän monesti nipisti minua arvioivasti käsivarsien alapuolelta ja reisistä ja valitteli läskistä, vaikka kävin salilla ja olen ihan suht kiinteää tyyppiä muutenkin. Jotenkin silti jämähdin häneen, enkä sitten enää osannut erotakaan. Nyt alkaa olla viimeiset hetket oikeastikin lapsen saamista ajatellen. Mutta tämä suhde tuntuu niin pahalta ja kuluttavalta minulle, että en vain enää jaksa. Jokainen päivä tuntuu entistäkin surullisemmalta ja kuluttavammalta. T. Ap