Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunsin äsken kuolleen mieheni läsnäolon kodissamme, muita sanman kokeneita?
07.02.2015 |
Mieheni kuolemasta on kulunut jo viisi vuotta. Hän kuoli auto-onnetomuudessa keväällä 2011. Olen melkein heti hänen kuolemastaan lähtien tuntenut aina välillä voimakkaana hänen läsnäolomme asunnossamme, erityisesti silloin kun minulla on lasten kanssa erityisen vaikeaa tai muita ongelmia. Tavallaan pidän näitä kokemuksia hyvin rauhoittavina ja myönteisinä, mutta toisaalta mietin välillä uskallanko siirtyä uuteen parisuhteeseen kun en ole vielä päässyt selvästikään mieheni kuolemasta yli.
Kommentit (10)
Mulla myös välillä sama. Rakas isäni kuoli vuosi sitten ja syksystä asti tullut välillä ihan yllättävissäkin paikoissa tunne kuin hän olisi juuri silloin vieressä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, valitettavasti en ole kokenut kuolleen miehesi läsnäoloa.
Jos onnettomuus tapahtui 2011, eikö siitä ole silloin kulunut 4 vuotta?
Voimia sinulle!
Minä oon kokenut läheisen edesmenneen "käyntejä".
Joskus koen että mieheni on kuollut vaikka istuu soffalla elävänä vieressäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:45"]Joskus koen että mieheni on kuollut vaikka istuu soffalla elävänä vieressäni.
[/quote]
D
Onneksi en ole tuntenut tuollaista. Meillä oli edesmenneen mieheni kanssa huono parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mäkin olen kokenut edesmenneiden ihmisten läsnäolon. Eilen keskustelin Kekkosen kanssa ja viime yön vietin Marilyn Monroen vieressä - tai siis alla...
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:44"]Jos onnettomuus tapahtui 2011, eikö siitä ole silloin kulunut 4 vuotta?
Voimia sinulle!
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuo on sellainen "arkkikokemus" jota lähes kaikilla läheisilläni on ollut, kun he ovat menettäneet jonkun rakkaan ihmisen, minulla myös. Kaikki ovat myös kokeneet, että tuo tunne on voimaannuttava, aivan kuin se rakas ihminen olisi tullut siihen lohduksi ja turvaksi vaikeana hetkenä, helpottamaan sitä oloa. En tiedä kannattaako sitä kokemusta mitenkään ylianalysoida ja muuttaa omaa elämäänsä sen vuoksi (tai jättää muuttamatta). Ihmisellä on vain viisi aistia, nekin melko heikkoja mihin tahansa muuhun elävään olentoon verrattaessa, ja jos kokee jotain jota ei täysin ymmärrä, on se enemmän luonnollista kuin yliluonnollista. :)