Miksi sanotaan että juuri lapsiperheessä elämä on rankkaa?

Eihän sanota. Älä keksi omia sanontoja.

Lapsista on pakko huolehtia vaikka olisi miten huono päivä, rahat loppu ja jaluaisi vaan maata sängyn pohjalla. Ei voi vaan on huolehdittava muista. Tietysti lapset tuovat myös onnea, mutta kaikilla on päiviä kum voisi vaan olla välittämättä mistään. Esimerkiksi erossa et voi ryvetä itsesäälissä monta päiväö ja syödä pelkkää jäätelöä. Ne lapset on myös hoidettava. j

Jos on huono rahatilanne, voit vaikka syödä pelkkää makaroonia monta päivää ja säästää, lasten kanssa et voi. Tosin olisi ihan kypsää ajatella raha asiat ennen lastwn tekoa ja varmistaa että ruokaa saa aina kaupasta ja lapsilla on katto pään päällä.

Rankkuus ilmenee usein sillon kun on kuumeessa ja oksennustaudissa ja samalla pitäisi hoitaa lapset.

Meidän toinen lapsi tekee elämästä vähän rankkaa. On nukahtamisvaikeuksia ja vaikka on jo 5 on nukuttaminen välillä tosi rankkaa. Oli vaiheita kun itse oli tosi väsynyt ja toinen juoksee talossa ympyrää keskiyöllä ja sanoo ettei aio nukkua. Oli kyllä tosi rankkaa myös se kun 2 vuotiaana kannoin 2-3 h iltaisin melkein puoli vuotta joka ilta sänkyynsä lapsen joka tuli minuutin välein pois sängystä. Nuorempi ei ole vielä ehtinyt tehdä elämästä rankkaa ja on kohta 2. On erinomainen nukkuja. Eli vähän riippuu lapsesta, temperamenttia ja itsepäisyyttä ei voi ennustaa.

Miten lapseton ihminen voi sanoa että hänellä voi olla yhtä rankkaa kuin perheellisellä?Perheellinen ihmisen erottaa työelämässäkin ilman tietoa että onko hänellä lapsia.Itsekkyys karisee lasten myötä koska alkaa ymmärtää elämän oikeista painoarvoista enemmän ja tietenkin joudut aina asettamaan itsesi edelle toisen ihmisen.Ei vanhemmuus lopu siihen kun lapset kasvavat vaan huolet suurenevat ja tämän myötä elämä voi olla koko ajan yhtä stressiä.Olen kokenut lapsettomana aikanani läheisteni kuolemia,ym. ikäviä asioita joista kuvittelin etten pääse yli mutta voin sanoa että niitä asioita ei voi todellakaan verrata lapsien aiheuttamiin huoliin.Toki ei kaikki ihmiset joudu elämässään pakosta kokemaan ikinä mitään ikävää.

Ehkä lapsiperheet ovat vain äänekkäimmin tuomassa vaikeuksiaan toisten tietoon?!?

Voi jee näitä keskustelun aloituksia.

Kyllä me uskotaan että sullakin ap on rankkaa, ei kukaan halua vähätellä sun murheitas.

On. Ihan kaikilla on rankkaa. Paitsi mulla just nyt oon hiihtolomakännissä.

No eikö se kuulu elämään, että välillä on rankkaa, ja joskus tosi rankkaa? Vai onko kaikkien muiden paitsi lapsiperheiden vanhempien elämä yhtä ruusuilla tanssimista?

ap

Hoidata oma pääsi kuntoon ennen kuin murehdit lapsiperheiden ongelmia. Selvästi huomaan, että sinulla on tosi rankkaa, yritä jaksaa.

Onko sulla lapsia?

En väitä, että tää pätee kaikkiin lapsettomiin, muuta kun itse aikanaan luulin, että kyllä nyt on rankkaa, en yhtään tajunnut, mitä luksusta oli, kun pystyi vaikka koko viikonlopun toipumaan siitä rankkuudesta. Minulla näin, en sano, että muilla.

Luulen, että omishoitajana on paljon rankempaa. Hoidettavaa ei noin vaan oteta kainalossa mukaan, kun tarttis itse käydä lääkärissä, apteekissa, vaateostoksilla, labrassa jne.
Lisäksi hoidettava on usein pidempiaikainen yökukkuja kuin lapsi.
Hoidettavalla on aikuisen voimat.