Mitä nyt sitten uskaltaa tehdä sairauslomalla....
Sain kuukauden saikkua liitoskipujen takia, tod.näk. saikku jatkuu senkin jälkeen äitiysloman alkuun asti.
Aika saattaa käydä hiukan pitkäksi, nyt on kuitenkin vasta rv25+5.
Mitä nyt sitten uskaltaa tehdä, jotta ei tarttis pelätä että työkaverit näkee jossain ja alkaa töissä sitten puhumaan että "Siellä se Minna vann teki sitä ja tätä vaikka töihin ei mukamas pääse"?
Uskallanko esim. lähteä vaikka kaverin kanssa elokuviin?
Tai kaverin luokse viettämään leffailtaa? (Jos kaveri vaikka tagaa fb:ssä niin että työaverit näkee)
Voinko lähteä viikonloppuna laverin seuraksi istumaan iltaa baariin?
Vai pitääkö nyt vain olla kotona.....?
Kommentit (8)
Itselläni on jalka paketissa ja jokunen viikko sairaslomaa. En kyllä baariin kehtais lähteä sairaslomalla (enkä edes uskaltaisi ettei satu mitään lisävammoja), tai tulisi mieleenikään lähteä kaupungille pyörimään, esim.kahville. Lääkärikäynnit, tai kuntouttavat kävelyt kotiympäristössä eri asia. Kavereita olen pyytänyt kotiini kahville. Tylsää, tiedän, mutta parempi tämä kuin jos törmäisi esim.leffateatterissa työkaveriin. Vaikka leffaan tietty pääsee autolla oven eteen ja konkaten penkille istumaan, mutta silti...olisi itselle aika kiusallinen tilanne. Ps. olen seisomatyössä.
No jaa.jäin ite saikulle aikoinaan rv 30 supistusten takia( teen hoivatyötä) ja kävin ihan työkavereiden kanssa leffassa kun pyysivät.
Työni oli kuitenkin jatkuvaa nostelua ym raskasta.
Ja kyllä mun mielestä leffassa voi käydä ihan hyvin.
Minä olin rannekanavien vuoksi sairaslomalla, sittemmin leikattiin molemmat. Aamulla lasta kouluun vietyäni autolla, poikkesin pankkiautomaatilla. Erän työkaverini ajoi pyörällä ohi. Emme puhuneet, vain tehvehdimme.
No tästä sitten lähti juttu että olen ollut yövuorossa toisen palveluksessa. Siis tämä muija spekuloi työpaikan kahvipöydässä minun liikkeitäni siihen ja siihen kellon aikaan. Esimies otti yhteyttä ja vaati kirjallista selvitystä että mitä sairaslomallani olen tehnyt. Siis tämä on tosi juttu.
On sanomattakin selvää että kun kädet saatiin leikattua ja kuntoon, niin minä vaihdoin työpaikkaa.
Asiaa puidessa selvisi erilaisia ennakkotapauksia vastaavista jutuista että mitä on voinut ja mitä ei ole voinut "hyväksytysti" tehdä sairasloman aikana. Netistä löytyy oikeuksien tekemiä päätöksiä.
Elät normielämää jos pystyt. Hölmöä pysyä sisätiloissa tuosta syystä. Jos olet ilmoittanut olevasi vatsataudissa ,en suosittelisi elokuvia kavereiden kanssa, voisi tulla loparit . Tällä sairaislomalla sinulla on vapaus nostaa jalat ylös tai olla päivä sängyssä jos siltä tuntuu, samoin hyvänä päivänä käydä siellä elokuvissa.
Jos ihminen on liian tyhmä ymmärtääkseen, että työkyvytön ihminen ei välttämättä ole kyvytön liikkumaan ja nauttimaan elämästä, hänen mielipiteillään ei ole tässä asiassa mitään arvoa. Itse teen sairauslomalla oman jaksamiseni puitteissa ihan mitä haluan: käyn ystävien luona, juon viiniä baarissa, harrastan liikuntaa ja niin edelleen.
Kyllähän nyt herranjumala kodistaan saa lähteä. Se, että pääset elävänä kaupungille saakka, ei tarkoita että olet työkykyinen.
Vapaalla voit kuitenkin mennä oman jaksamisen mukaan ja lähetä kotiin heti kun tuntuu pahalta. Töissä sitä ei niin vain tehdäkkään, eikä kaikkia töitä voi hidastaa oman jaksamisen mukaiseksi.
Mulla oli nuorempana noidannuoli selässä. Kyykkiminen oli mahdotonta ja kierreliikkeet. Istuminenkaan ei tuntunut hyvältä. Saatikka ylös nouseminen. Ja makuulle pääsy ja etenkin nouseminen sai kyyneleet silmiin. Kävely ja seisominen oli ok. Eli sitten saikulla saatoin kävellä ulkona ja haahuilla kaupoissa. Koska jos olisin ollut kotona, niin kuitenki olisin istunut enimmäkseen ja jossain vaiheessa mennyt maate. Ja kärsinyt enempi. Noh, siellä kaupoilla tuli sitte pomo vastaan, jotenki tuntu, et ei ihan uskonut, että oikeesti selkä on kipee ja se kävely nyt vaan tuntu parhaalta. Ulkona kurjempi sää, ni sitten suuntasin ikkunaostoksille. Silloin olin töissä siivoojana, joten olisin joutunut kyykkimään ja tekemään kaikkea todella kivuliasta.