Jos koira karkaa eikä halua kotiin, onko silloin koiran paikka lemmikkinä?

minä antasin sitten koiran mennä, jos niin tuntee pärjäävänsä omillaan.

Mitkä rodut ovat karkaamisherkkiä?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:41"]

minä antasin sitten koiran mennä, jos niin tuntee pärjäävänsä omillaan.

[/quote]

Koiraa ei voi päästää menemään, ei itsensä eikä muiden takia. Koira ei lähtiessään pohdi tulevaisuuttaan kulkukoirana ;)

Yleensä koira karkaa ihan vaan metsästysvietin takia eikä enää löydä takasin kotiin kun on eksynyt. Tosin en ihmettele, jos koira ei halua jonkun juopon luokse palata tai sellaisen ihmisen joka ei lenkitä eikä välitä koirasta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:32"]

Tietenkään paljoa ei ole tehtävissä kun koira on jo lemmikki, mutta toiset rodut tuntuvat olevan karkaamisherkempiä, eivätkä anna omistajien ottaa kiinni. Onko tällaisien rotujen hankkiminen lemmikiksi järkevää vai itsekästä?

[/quote]

Mitkähän rodut tällaisia ovat?

Monenlaista koiraa on ollut lapsuudenkodissa, tutuilla ja itsellä, mutta tällaisiin ei ole tullut törmättyä. Päinvastoin, aina on voinut luottaa siihen, että laumaeläimenä koira kyllä palaa oman laumansa luokse aina, jos vain suinkin pystyy. Riistaviettinen koira toki voi lähteä kauemmaskin riistan perässä, mutta takaisinkin ovat aina tulleet, ja vaikea kuvitella että muu syy olisi ettei tule kuin että matkalla on käynyt jotain kamalaa koiralle (loukkaantuminen, kuolema). Kiimainen narttu saattaa myös, jos pääsee kiimaisena vapaana kulkemaan, jäädä etsimään seuraa kunnes sitä saa tai kiiman tärppipäivät menee ohi, mutta takaisin nämäkin tulevat yleensä silti. 

Minusta tuntuu että laumassa eli siinä kodissa jossa koira on, tai sitten ihan peruskasvatuksessa, on oltava jotain vikaa jos koira ei halua takaisin oman laumansa luo, jos se kokee olevansa vankina niin että sen pitää karata pysyvästi. Meillä koirat on aina opetettu pienestä asti että saavat olla paljon vapaana, ja itse pitävät huolen lauman mukana pysymisestä, joten ei niillä ole hinkua pois meidän ihmisten luota, vaan päinvastoin, aina on pidettävä huoli että pysyy mukana eikä eksy porukasta.

Minä oon taas miettinyt, että mitä koiran päässä liikkuu kun lähtee omille teilleen?
Meillä 2 koiraa ei lähtisi mihinkään vaikka käskisi ja yksi on lähdössä heti kun tilaisuus koittaa. Eikö tämä yksi sitten tykkää omistajasta/kodista/laumasta vai hormoonitko vie vehreämmille vesille?

Koira tietenkin otetaan sen mukaan, että voi antaa hyvän elämän juuri sille koiralle. Siksi esimerkiksi hyvin riistaviettistä koiraa ei kannata ottaa, jos tavoitteena on pitää sitä irti pihalla ja lenkkipolulla jne. Esimerkiksi ajava koira ei kesken ajon kykene rekisteröimään käskyjä, sen koko kapasiteetti on kiinni siinä ajamisessa juuri sillä hetkellä.

Todennäköisempi syy koiran kurittomuudelle on kuitenkin yleensä johdonmukaisen koulutuksen puute, kuin rotuominaisuudet.  Ja jos koira ensimmäisen karkureissunsa jälkeen kuritettu kun se on saatu kiini, niin voi olla ihan varma, että koira ei sen jälkeen koskaan palaa vapaaehtoisesti käskystä, jos pääsee irti. Ja se on vain ja ainoastaan omistajan omien heikkojen hermojen syy.

Hallittu iritoleminen on tärkeimpiä asioita, mitä koiran kanssa eläessä pitää harjoitella, varsinkin kaupunkialueella. Ettei käy niin, että kun koira joskus pääsee vahingossa irti, sitä ei pitele mikään, eikä se edes tiedä miten ollaan kun ei olla talutushihnan päässä. 

7 jatkaa että seurakoiria siis kaikki 3.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:44"]

Yleensä koira karkaa ihan vaan metsästysvietin takia eikä enää löydä takasin kotiin kun on eksynyt. Tosin en ihmettele, jos koira ei halua jonkun juopon luokse palata tai sellaisen ihmisen joka ei lenkitä eikä välitä koirasta.

[/quote]

Tämä eksyminen onkin jännä juttu. Sitä esiintyy nykykoirilla jonkun verran, varsinkin sellaisilla roduilla joita ei ole käytetty metsästyskäyttöön aikoihin. Ne saattavat mennä riistan perään kovastikin, mutta jossain vaiheessa havahtuvat, tajuavat etteivät tiedä missä ovat, ja saattavat olla ihan avuttomia ja eksyksissä. Useimmat metsästykseen käytetyt rodut sen sijaan osaavat jäljittää omat jälkensä takaisinpäin ja siksi osaavat palata takaisin sinne mistä ovat lähteneetkin. Meillä tällä hetkellä yksi koirista on sellainen joka ei tätä osaa, mutta sen emä joka on myös laumassa käy hakemassa sen aina takaisin, jos jää johonkin luusuamaan.

Meillä on sekarotuinen koira joka on omassa pihassa vapaana. Muutaman kerran on karannut useammaksi tunniksi, mutta sitten kuuluu jo vinkunaa oven takaa. Naapurin husky on ainakin karannut niin, että on toista viikkoa ollut kateissa ja koko kylä etsi. Oli kovat talvipakkaset (koiraa tuskin ne kauheesti haittasi, mutta ruokaa ei varmaan helposti löytynyt). Omistajakin pääsi muutamia kertoja noin 5 metrin päähän, mutta koira pinkoi pakoon. Häkillä saatiin kiinni. Pitkiä lenkkejä tekivät päivittäin, myös veto-koirana pääsi etenkin talvisin olemaan ja omistaja piti muutenkin huolta rakasti koiraansa. Koira oli iloinen aina kun omistaja tuli kotiin (toisaalta eikös kaikki koirat).

Eläinten pito on mielestäni muutenkin väärin ja olisi hyvä luopua siitä vähitellen kokonaan. Nykyisistä lemmikeistä tulee tietenkin huolehtia niin hyvin kuin mahdollista, mutta jos esim. uusien koirien tuottaminen lopetettaisiin tänään, niin 20v päästä hyvin harvalla olisi enää koiria.

Minulla itselläni on 2 koiraa, jos joku sitä miettii. Olen huomannut, miten älykkäitä eläimet ovat ja siksi tuntuukin väärältä pitää niitä vankeudessa. Jos minulla ei olisi koskaan ollut omaa lemmikkiä, niin en olisi tätä varmaan ikinä huomannut. Ristiriitaista? Varmaankin. Tuntuu pahalta, että en pysty koskaan täysin ymmärtämään koiriani, vaikka niiden on pakko asua minun luonani. Tulevaisuudessa en aio enää hankkia lemmikkejä, vaikka eläimistä kovasti pidänkin. Tai ehkä juuri siksi.

Koiran karatessa on vika omistajassa, ei koirassa.

Uutenavuotena karkailee koiria, kun paukkuu. Joskus vain livahtaa ovenraosta jos vaikka joku vieras ei tajua varoa. Siitä ei voi tehdä mitään yleisempiä päätelmiä.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:58"]

Eläinten pito on mielestäni muutenkin väärin ja olisi hyvä luopua siitä vähitellen kokonaan. Nykyisistä lemmikeistä tulee tietenkin huolehtia niin hyvin kuin mahdollista, mutta jos esim. uusien koirien tuottaminen lopetettaisiin tänään, niin 20v päästä hyvin harvalla olisi enää koiria.

Minulla itselläni on 2 koiraa, jos joku sitä miettii. Olen huomannut, miten älykkäitä eläimet ovat ja siksi tuntuukin väärältä pitää niitä vankeudessa. Jos minulla ei olisi koskaan ollut omaa lemmikkiä, niin en olisi tätä varmaan ikinä huomannut. Ristiriitaista? Varmaankin. Tuntuu pahalta, että en pysty koskaan täysin ymmärtämään koiriani, vaikka niiden on pakko asua minun luonani. Tulevaisuudessa en aio enää hankkia lemmikkejä, vaikka eläimistä kovasti pidänkin. Tai ehkä juuri siksi.

[/quote]

Näkemyksiä on tästä kovin erilaisia. Itselläni ollut koiria parikymmentä vuotta (ja kasvatan myös), enkä näe asiaa ollenkaan näin. Minusta koirien ja ihmisten välinen suhde on jotain aivan upeaa, ja mikä parasta, sellaista mistä myös koirat aidosti nauttivat.

Ihmisten ja koirien yhteistä historiaa tutkineet sanovatkin, että ihminen ei ole missään vaiheessa pakottanut koiraa lemmikikseen tai palvelijakseen, vaan koiraeläimet ovat itse jääneet norkoamaan ihmisasutusten liepeille suojan ja ruoan toivossa, ja vähitellen näiden lajien suhde on lähentynyt, koska lajit pystyvät melko hyvin ymmärtämään toisiaan. Koirat ovat nähneet siis hyötyvänsä ihmisestä ja itse valinneet ihmisen. Ihmiset ovat toki myös hyötyneet laajasti koirista, mutta suhde on molempia hyödyttävä, ei riistosuhde ihmisen toimesta.

Eihän se tuolla luonnossakaan meinaan elämä mitään paratiisia ole, vaikka ns .vapaus onkin. Nälkä voi tulla, siihen voi jopa kuolla, loiset piinaa, metsällä voi loukkaantua, joku peto voi syödä pennut kun itse käy metsästämässä niille ruokaa. Tai joku voi tappaa emän sillä matkalla ja pennut kuolee nälkään ellei joku peto armahda hitaalta nälkäkuolemalta. Kovaa, kovaa, on elämä luonnossa, eikä minusta oikeastaan ole ihme, että koirat ovat keksineet tavan helpottaa näitä huolia hankkiutumalla ihmisten seuraan.

Pitkän yhteiselon ja jalostuksen seurauksena on vielä enemmän  sopeutuneet lajit yhteen, niin että nykyisin tavanomaisesti lemmikkeinä pidettävissä roduissa on vain sellaisia, jotka hyvin sopeutuvat ihmisten kanssa elämään, eivätkä useimmat edes vaadi hyvin voidakseen mitään mitä tavallinen ihminen ei voisi tarjota (tietyt metsästys- ja työrodut eivät tosin kaupunkilaisen sohvaperunoiksi perus-kävelylenkeillä oikein käy). Koiran elämä ihmisen kanssa ja ihmis- tai koira-ihmislaumassa on toki erilaista kuin luonnossa, mutta ei sen huonompaa tarvitse olla. Omat koirani olisivat ainakin päivittäin vapaat karkaamaan minne haluavat, mutta eivät niin valitse tehdä.

Höpö höpö taas. Eniten tuohon vaikuttaa kouluttaminen. Mutta esim. metsästyskoirilla vietti vie, vaikka olisi kuinka koulutettu turre.

No ensin kannattaa jutella koiran kanssa niistä syistä miksi ei kotonaan viihdy. Voiko niitä korjata jotenkin? Joskus koiran on vaan elettävä katuvaihe ja kokeiltava rajojaan. Joskus taas muutto toiseen perheeseen on ainoa ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:32"]

Tietenkään paljoa ei ole tehtävissä kun koira on jo lemmikki, mutta toiset rodut tuntuvat olevan karkaamisherkempiä, eivätkä anna omistajien ottaa kiinni. Onko tällaisien rotujen hankkiminen lemmikiksi järkevää vai itsekästä?

[/quote]

No ei kai minkään eläinlajin "paikka" ole lemmikkinä,mutta jos on kerran koiran hankkinut,totta kai se haetaan takaisin,jos karkaa.Vai mitä meinasit,että karkaileville koiraroduille pitäisi tehdä,vapauttaa luontoon?

Mulla on lapinporokoira ja kyllä se valitettavasti joskus ottaa ritolat ja häipyy maisemista, mutta palaa kyllä aina takas. Yli vuorokauden ei ole ollut karkuteillä, varmaan nälkä tuo viimeistään kotiin :)

Niin, tänne Pohjolaan ei varmaan muita koiria kuulu kuin susi-serkut. Meidän koira on iloinen kun tulen kotiin, liimaantuu kylkeen ja pitää minua selvästi lauman johtajana. Luulen, että koirat jotka kuvittelevat olevansa perheessä itse laumanjohtajia myös karkaavat usein.  Tarkoitan siis niitä "Voi, Puppe olisitko niin kiltti ja lopettaisit sen hihnassa vetämisen ja nylkyttämisen ja näykkimisen. Pliis, Puppe... miksei se tottele, nyyh!"-omistajien koiria.