Olen totaalisen epäonnistunut äiti :(
Minulla on kaksi lasta, joista isompi on kovin mustasukkainen pienemmälle. Isompi 3 v. ja pienempi 1,5 v. Olen tietoisesti pyrkinyt tekemään kaiken niin, että aihetta mustasukkaisuuteen ei olisi. Isompi on ensi hetkist lähtien ollut ääidin apuna vauvan hoidossa, ei ole suljettu ulkopuolell. On pastettu ja tuettu. Vietetään kahdenkeskistä aikaa molempien lasten kanssa erikseen. Olen kotona molempien lasten kanssa. Parisuhde on kunnossa. Isä on osallistuva. Omia henkisiä ongelmia ei ole, olen tasapainoinen ihminen. Koulutukseltani olen erityisopettaja, joten tiedän aika lailla vaikeista tapauksista ja miten tulee suhtautua. Eli johdonmukaisuus jäähypenkit, positiivinen kannustus jne.
On alkanut epäilyttää, onko isompi enää edes ns. normaali... Läpsii toista, ottaa leluja käsistä jne. Onko kellään muulla vastaavaa? Raskasta olla kotona :(
Kommentit (6)
Meillä on esikoinen poika, ja olen joskus kateellisena katsellut, miten tyttöesikoiset tuntuvat hoitelevan pikkusisaruksiaan. Meillä nuoremmat kelpaavat korkeintaan tykinruuaksi tai lakanan alle leikkikiviksi.
tuo lelujen vieminen käsistä kuuluu ainakin tuohon ikään ja ei auta muuta kuin komentaa aina kun näin tapahtuu.
mustasukkaisuutta meillä on ollut lähes koko ajan mutta alkaa jo helpottaan kun pienemmästä alkaa olla jo seuraa isommalle.,
Toivottavasti muistat tämän opin vastedes työssäsikin. Lapset on syntyjään erilaisia, toiset haastavampia kuin toiset. Ja läpsiminen ja lelujen vieminen todella kuuluu sisarussuhteeseen, se on normaalia! Kiltimilläkin välillä....
Neljän äiti
Minulla ei ole tuttavapiirissä kuin yksi näin pienten lasten perhe. Niiden tytöt ovat todella lauhkeita tapauksia omiini verrattuna...
ap
T. neljän lapsen äiti