Lapseni väittää leikkikavereita määräilijöiksi

Sanopa se, itse oon tuollainen ja yksi lapsistani on tuollainen, ei siinä kuin siperia opeta eli aikaa myöden, kun itsekkin huomaa että itsessäkin voi olla vikaa... Asiasta voi yrittää lapsen kanssa jutella, rakentavasti, että huomaatko kun itse teet näin ja sanot noin, että mitäs jos sulle tehdään samalla tavalla, miltä tuntuu. Voi olla että auttaa, voi olla että ei. Ja sitten on oltava tarkkana että ei kokonaan rusenna toisen itsetuntoa siinä samalla.

Joillain tuntuu vaan olevan tuollainen luonne, lieneekö opittua/periytyvää?

Hyvä, että ap tiedostaa asian. Tiedän monia vanhempia, ketkä uskovat vaan omaa lastaan ja luulevat olevan kärsivänä osapuolena vaikka totuus on juuri päinvastoin!

Tuossa iässä ei ole ihan vielä kehittynyt käsitys omista tekemisistä ja sanomisista. Muiden "oikein tekemistä" sen sijaan voidaan kytätä erittäin tarkasti :D Kyllä se siitä kehittyy.