Miten tästä käytösmallista pääsee eroon??

Otan yleensä aina ensin joka tilanteessa ja asiassa huomioon jokaisen mahdollisen toisen ihmisen tarpeet ja haluat,  ja toteutan ne ennen kuin pohdin omia tarpeitani. En käyttäydy näin saadakseni huomiota tai marttyyrikruunua, vaan haluan asioiden sujuvan nohevammin. Käytös on automaattista ja huomaan sen korkeintaan vasta kun olen lopen uupunut ja raivon partaalla. Miten tästä käytösmallista pääsee eroon? Onko lyhyttä tietä? Ei auta vaikka kuinka päätän "sitten seuraavan kerran" tehdä oman pääni mukaan, sillä valtava syyllisyys iskee toisten puolesta ja jatkan taas samaa rataa. Onko jollakin omakohtaisia kokemuksia vastaavasta?