Mies haluaisi lapsen, mutta..

Eli siis olemme jo jonkin aikaa yhdessä olleet pari ja saman katon allakin on tullut vietettyä viitisen vuotta. Koulut on käyty ja työpaikat hankittu, elämä rullailee ihan mukavasti. Viime aikoina olemme alkaneet puhua vakavammin myös lapsen hankinnasta. Mies tuntuu olevan asiasta enemmän innoissaan kuin minä, mikä on toisaalta ihan mukavaa ainakin tässä vaiheessa.

MUTTA.

En ole ikinä pitänyt itseäni kovin lapsirakkaana tai äitimäisenä ihmisenä. Omia lapsia olen aina halunnut yhden tai kaksi, mutta en ole kokenut mitään kutsumusta äitiyteen. Olen tehnyt miehelle selväksi että mikäli tähän suhteeseen lapsi syntyy, minä en aio ottaa päävastuuta kaikesta. Miehen tulee osallistua vauvan hoitoon ja arjen askareisiin, mielellään vielä niin että minä voisin jatkaa töissä ja mies jäisi kotiin.

En oikein tiedä onko mies ymmärtänyt että olen oikeasti tosissani. Puhutaan aiheesta vielä toistaiseksi aika kepeästi ja esimerkiksi tuohon työpaikkaehdotukseen totesi vaan naureskellen että "joo, miksi ei". Itse olen koittanut kertoa rehellisesti näistä tunteistani, mutta miehellä tuntuu olevan sellainen ärsyttävä asenne että sitten kun vauva oikeasti syntyisi, niin minä muuttuisin sekunnissa pullantuoksuiseksi kotiäidiksi joka hoitaisi toisella kädellä lasta ja toisella kotia.

Eihän sitä totuutta voi ikinä tietää, mutta pelottaa mitä oikeasti tapahtuisi.