Onko vain hoikilla ja hyvännäköisillä oikeus hyvään itsetuntoon?

pitääkö minun luopua hyvästä itsetunnostani kun olen lihava ja ruma, miten siitä pääsisi eroon?

joo

Mulla on reilu 75-kilosena parempi itsetunto kuin vähän päälle 50-kilosena. Asialle pitäis vissiin tehdä jotain. :o

Ai miten niin? Yllättävän monilla hoikilla ja hyvännäköisellä on huono itsetunto. Siitä seurauksena anoreksiaa, ortoreksiaa, kauneusleikkauksia, tuhlaileva kuluttamista, pelkoa rupsahtamisesta jne. 

Hyvä itsetunto tarkoittaa, että tuntee itsensä. Tiedostaa siis omat hyvät ja huonot puolensa. Itsearvostus taas tarkoittaa sitä, hyväksyykö itsensä sellaisena kuin on ja rakastaako itseään.

Huono itsetunto voi siis yhtä hyvin tarkoittaa sitä, ettei näe omia huonoja puoliaan ja kuvittelee olevansa täydellinen tai parempi kuin muut. Ei riipu ulkonäöstä millään lailla.

Olen pitkä ja hoikka ja kauniiksi kehuttu, harmi että itseinho ei kehuilla katoa.

Saat huomiota enemmän kuin kivannäköinen mies. 

Ei mulla ole hyvä itsetunto, vaikka olen hyvännäköinen. Pelkään aina, että kelpaan vain pinnallisista syistä ja sitten kun olen vanhempi ja rumempi, ketään ei enää jaksa kiinnostaa olemassaoloni.

En ymmärrä kysymystä.

Minä vastustan sitä että itsetunto on sidottu pelkästään ulkonäköön, ennemmin vaikka ammattitaitoon tai ihmissuhdetaitoihin, harrastuksiin yms, ne ei ole niin katoavaista.

Olen hoikka ja hyvännäköinen mutta itsetuntoni on täysi nolla.  Ihmiset huomioivat minua kyselemällä miksi olen niin ujo. Tunnen ikuista riittämättömyyden tunnetta olemassaolostani, joten ap:n teoria ei ainakaan minun kohdalla pidä paikkaa.

Riippuu siitä onko naimisissa vai ei. Jos ei, ei ole oikeutta hyvään itsetuntoon missään olosuhteissa. Tämä siis koskee naisia.

Minä en ole todellakaan kimpun kaunein kukkanen, mutta koen silti että minulla on hyvä itsetunto ja olen siitä ylpeä.

Ap julisti keskustelun alkaneeksi, mutta ei ole ilmeisesti osallistunut siihen itse? Mikä oli kysymyksesi pointti? Oletko itse sitä mieltä, että itsetunto on sidoksissa vain ulkonäköön?

Masentuneilla ja sairailla ei ole oikeutta hyvään itsetuntoon. Myöskään ihmisillä joilla kasvaa perseessä karvoja ei ole oikeutta hyvään itsetuntoon. 

Ei se noin mene. Itsetunto on ihmisen henkilökohtainen kokemus eikä se minun käsittääkseni ole ulkonäköön sidottu.

Minua kiusattiin koulussa haukkumalla mm. rumaksi, mikä sai herkän nuoren ihmisen itsetunnon taantumaan nollille. Nykyään minua kehutaan nätiksi, viehättäväksi, joskus jopa kauniiksi, mutta itsetuntoni ei välttämättä ole sen parempi. Olen enemmänkin hämmentynyt siitä, miten erilaista ihmisten suhtautuminen on kun ulkonäkö muuttuu. Se myös surettaa ja turhauttaa.