Lentokonekysymyksestä mieleen (40-v mummo tarinoi)

Kerran olin baarissa. Jotenkin siinä tuli antauduttua keskusteluun eräiden nuortenmiesten kanssa. Yhdellä oli teesinä, että miehethän ovat parempia kuskeja kuin naiset. Itse olen aivan paska kuski, kokematon ikävuosistani huolimatta, panikoiva, sähläävä jne, mutta yleistyksiä en siedä. Joten kävin verbaaliseen taistoon (toki feministinä ja ihan muutenkin).

Lopputulos oli se, että nuorimies lähes itki. Koska huomasin tämän, päätin alkaa vähän jarrutella, koska en tokikaan tahdo, että kukaan itkee baarissa sen takia, että on joutunut keskusteluun minun kanssani. Mies (poika) huomasi tilaisuutensa tulleen, luuli päässeensä niskan päälle ja vaati minua tunnustamaan, että miehet ovat kuin ovatkin parempia kuskeja. En tätä tietenkään tehnyt, jolloin keskustelukumppanini lupasi ajaa päälleni, jos ikinä näkee minua liikenteessä. Siinä vasta oiva kuski.

Taidan tästä lähtien keskustella lähinnä ikäisteni kanssa.