Asperger-lasten äidit: kuinka kestätte lastenne oudot mielenkiinnon kohteet?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:13"]

Ei minun ole mitenkään vaikea kestää noita, enkä mitenkään yritä koskaan rajoittaa "pakkomielteitä". Olen itsekin aspergerpiirteinen joten ymmärrän varsin hyvin lasta, ja tiedän että niitä kiinnostuksen kohteita tulee ja menee, ja että se on ihan harmitonta.

[/quote]

Joo, onhan se periaatteessa ihan harmitonta, paitsi että jos ollaan ulkona syömässä, pitää aina valita sellainen ravintola, josta näkee ajotielle, ja aina ikkunapöytä, että lapsi näkee autoja, missään muussa pöydässä hän ei suostu istumaan. Jos kaikki ikkunapöydät on jo varattu, huonompi juttu. Kaupungilla hän ei suostu kävelemään kävelykadulla kun siellä ei näe autoja. Samat Top Gearit pitää katsoa satoja kertoja. Ajoreitit, kävelyreitit ja yleensä kaikki pitää valita sen mukaan että siellä on autoja.

Päiväkodissa hän haluaa vain seistä salin ikkunalla kun sieltä näkee kadulle, missään muussa paikassa, varsinkaan pihalla, hän ei suostu päiväkodissa olemaan. Lähikoulumme on muuten sellainen jonka luokkahuoneista ei näe kadulle, kuinkas sitten koulussa suu pannaan? Lisäksi hän haluaa leikkiä ainoastaan autoilla ja silloinkin vain omien sääntöjensä mukaan, mikä rasittaa muita lapsia.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:13"]

Ei minun ole mitenkään vaikea kestää noita, enkä mitenkään yritä koskaan rajoittaa "pakkomielteitä". Olen itsekin aspergerpiirteinen joten ymmärrän varsin hyvin lasta, ja tiedän että niitä kiinnostuksen kohteita tulee ja menee, ja että se on ihan harmitonta.

[/quote]

Joo, onhan se periaatteessa ihan harmitonta, paitsi että jos ollaan ulkona syömässä, pitää aina valita sellainen ravintola, josta näkee ajotielle, ja aina ikkunapöytä, että lapsi näkee autoja, missään muussa pöydässä hän ei suostu istumaan. Jos kaikki ikkunapöydät on jo varattu, huonompi juttu. Kaupungilla hän ei suostu kävelemään kävelykadulla kun siellä ei näe autoja. Samat Top Gearit pitää katsoa satoja kertoja. Ajoreitit, kävelyreitit ja yleensä kaikki pitää valita sen mukaan että siellä on autoja.

Päiväkodissa hän haluaa vain seistä salin ikkunalla kun sieltä näkee kadulle, missään muussa paikassa, varsinkaan pihalla, hän ei suostu päiväkodissa olemaan. Lähikoulumme on muuten sellainen jonka luokkahuoneista ei näe kadulle, kuinkas sitten koulussa suu pannaan? Lisäksi hän haluaa leikkiä ainoastaan autoilla ja silloinkin vain omien sääntöjensä mukaan, mikä rasittaa muita lapsia.

[/quote]

Yleensä nuo kyllä iän myötä helpottaa niin, että kouluiässä pystyy jo hyväksymään sen, että koulupäivän aikana ei pysty toteuttamaan kiinnostustaan, ja se täytyy vaan kestää. Että sitten koulun jälkeen taas saa paneutua siihen mikä oikeasti kiinnostaa. 

Meillä on kyllä asperger siinä mielessä helpompi ettei ole noin vaativainen ulkoisten olojen suhteen. Enkä kyllä varmaan noudattaisikaan lapsen toivetta valita tietty ravintola tai ajoreitti. Meillä pakkomielteisen kiinnostuksen kohteet ilmenee lähinnä niiden asioiden puhumisena ja mielikuvitteluna, ja nyt kun lapsi osaa jo lukea (5-vuotias), niistä lukemisena. Tällä hetkellä on meillä meneillään dinosaurus- ja esihistorialliset eläimet kausi. Huvittavaa katsoa kun tuollainen pieni nöösi lukee aika raskaita kirjoja kuten viimeksi jotain biologin kirjoittamaa kirjaa kambrikauden eläimistä ja niiden fossiileista, ja on vielä hyvin innostunut. Tosin sinänsä ei pitäisi ihmetellä, että itse opin lukemaan 4-vuotiaana, ja ensimmäiset lukemani teokset joista myös pakkomielteisesti kiinnostuin, olivat Raamattu ja Kansojen historia...

Hmm.... Kaikilla asseilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita, ei meidänkään nyt jo 12-vuotiaalla assilla.

Rutiineja yms. kyllä, muttei noita erityiskohteita.

Rutiineista meitä on jo aikoinaan sopeutumisvalmennuksessa neuvottu, että niistä kannattaa opetelle irti, eikä vahvistaa niitä. Varmaan sama koskisi noita erityismielenkiinnon kohteita. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että väkisin kiellettäisiin asioita, mutta että lasta jossakin määrin siedätetään sille, ettei aina kaikki mene just kuten lapsi haluaa ja on ollut tapana tehdä. Kannustamalla tuo, eli siitä, että välillä esim. sisääntullessa valot saakin sytyttää äiti tai isä.... Ja kun lapsi antaa sen tehdä, siitä kehutaan ja palkitaan.

Löytyykö ketään? Vertaistukea tarvittaisiin!

Ei minun ole mitenkään vaikea kestää noita, enkä mitenkään yritä koskaan rajoittaa "pakkomielteitä". Olen itsekin aspergerpiirteinen joten ymmärrän varsin hyvin lasta, ja tiedän että niitä kiinnostuksen kohteita tulee ja menee, ja että se on ihan harmitonta.