Milloin tämä hemmetin äitiysloma loppuu? Voimat loppu ja

.. vai asutko jossakin missä ei asu ketään muita?

Siitä voi nauttia. Kotona kököttäminen ei ole pakollista. Kaikki hauska ei ole maksullista/kallista.

Kaipailen jotain muutakin elämääni kuin äitinä olo, vai onko oma elämä loppu kun olen nyt äiti? T ap

Mene töihin jos siltä tuntuu.

Susta taitaa vika olla aina muissa! Mene töihin jos noin ahdistaa, mutta älä vingu siellä.

Minä olin yli 4vuotta kotona lasteni kanssa. Saatettiin aamulla päättää, että mennäänkin lettuaamiaiselle kauppatorille (kesällä) tai että nyt lähdetäänkin käymään serkkujen luona kaupungissa xyz. Esikoisen kanssa kävelin sukulaisiin tosi usein, kahvittelemaan ja rupattelemaan, muuta syliä vaavillekin.



Jos vauva niin iso, että saa rintareppuun tai sulla kantoliina tms, niin mene ihan rauhassa kirjastoon/museoon tms paikkaan nauttimaan. Mene vauvamuskariin/vauvauintiin/äiti+vauvajumppaan tms.



Laita lattialle viltti, ota jotain herkkua mukaan ja maastoudu vauvan kanssa piknikille lattialle ja katso joku vanha suomileffa mitä ne näyttää joinain arki-iltapäivinä.



Mene mukaan SPR:n ystävätoimintaan. Kenties saat itsellesi ja toisille hyvän mielen sekä aikuista seuraa. Tee kotona kaikkea mihin ei muuten olisi aikaa, ompele uudet verhot tai neulo villasukkia tms.



Toimintaa on vaikka millä mitalla. Me astuttiin yleensä ovesta ulos ajatuksena vain, että " nyt mennään seikkailemaan" . Saatettiin vaikka astua bussiin, jota ei ennen oltu käytetty ja katsottiin minne se menee.

itselläni on kanssa vielä vissiin jonkinlainen sopeutumisvaihe päällä, kun olen äitiyslomalla ja vauva ei ole vielä edes syntynyt, kun jo tuntuu, että aika tulee pitkäksi. ehkä sitä kohta jotain puuhaa ilmaantuu : ). Olen hartaasti kyllä odottanut tätä " lomaa" .Täytyy vaan lähteä ulos ja ihmistenilmoille, tarv. tutustua uusiin ihmisiin. olen kyllä samoilla linjoilla, että pelkkä lapsista jauhaminen kyllästyttää. Ois kiva puhua jotain normaaleja, aikuisten juttuja.

Valitettavasti aikuisen arki on yleensä ihan muuta kuin ystävien kanssa kahvittelua, lettuaamiaisia ja piknikkejä. Seuraava pullamössösukupolviko tässä on kasvamassa?

Olin kotona 3 vuotta ennen esikoisen syntymää. (ja siis mies elätti, ei mitään sossupummeja ;)



Tein vapaaehtoistyötä, opettelin yksikseni kotona mm. matematiikkaa ja koodausta, harrastin etnistä kokkausta, luin paljon ja tapasin tuttavia. Samoja asioita jatkoin lasten synnyttyä.



Uusavuttomuutta, jos aikuinen ei osaa tehdä kuin samat asiat päivittäin.

Kyllä sen aikuisuuden totuudet ehtii kokemaan sitten myöhemminkin.

Osaavatpa ainakin käyttäytyä julkisilla paikoilla. Ja osaavat nauttia elämän pienistä ihanista asioista. Onhan elämässä muutenkin ihan tarpeeksi ankeita juttuja, ettei siihen lapset enää tartte kotona kyyhöttävää marttyyriäitiä, joka alkaa inhota lapsiaan, koska he sitovat hänet kotiin.



Aika aikaansa kutakin. Yritän elää niin, että nautin joka hetkestä. Tällä hetkellä olen jo työelämässä ja lapset päivähoidossa, pian koulussa. Viikonloppuina silti mennään yhäti seikkailemaan. Toisinaan seikkailu on shoppailua, joskus mennään elokuviin, tavataan uusia tuttavuuksia tai käydään jossain museossa (olemme museohulluja).



Niin ja siis siitä pullamössöydestä. Osaavat molemmat imuroida, tyhjentää astianpesukoneen, viikat pyykit ja laittaa kaappiin, ja vaikkapa ruskistaa jauhelihaa. Eivät ole pullamössöjä, vaan tavallisia lapsia. Eivät ole saaneet aina ja kaikessa tahtoaan periksi ja ovat oppineet elämään erilaisissa olosuhteissa.



-mikähän se mun nro oli?-

joka löytää ne pikkuiset, mutta tärkeät asiat ihan siitä arjesta! Ei tarvitse lähteä välttämättä minmnekään puuhamaihin, kun osaa ja ennenkaikkea viitsii asennoitua oikein. Ja ajatella hetki lapsen kannalta, eikä aina omaa mukavuuttaan. Ja uskokaa pois, se mukavuus tulee kyllä äidillekin, kun huomaa, että lapset nauttivat ja viihtyvät, ihan ilman erityisiä virikkeitä!

Itse olin enen vähän semmoinen " rauhaton sielu" , en osannut pysähtyä nauttimaan niistä tavallisista asioista, sitä piti opetella. Ja nyt seikkaillaan mekin yhdessä lasten kanssa metsissä ym, eikä niin että äiti istuu passiivisena hiekkalaatikon reunalla ja katsoo kun lapset leikkivät.

Asennetta, ap, asennetta! Lapsesi on pieni vain hetken, etkä saa koskaan takaisin näitä aikoja.

kun oot hankkiutunut raskaaksi?!

Jos tuntuu tolta jo tossa vaiheessa niin ootappa vaan ekaa uhmaikää!!

:);)

Et oo kypsä äidiksi selvästikkään.....:( Lapsi parka...



t. Neljän lapsen äiti, kotona yli 14 v yhtäputkee!