Huh, onneksi mulla ei ole noin - ihmiset!

Kymmenen yläpeukkua sulle!

Kerroin kaverille seksittömästä avioliitostani. Hän tuumasi että mies hyppää kohta vieraissa, onneksi itsellä ei ole tuollaista ongelmaa! Juuhei kiitti, kylläpä helpotti.

Suomalainen mentaliteetti = empatiakyvyn puute. Itse olen törmännyt vastaavaan ilmiöön miljoona kertaa, huh, onneksi meillä ei ole noin... ;-)

He ovat rehellisiä ihmisiä siinä mielessä että loppupeleissä jokainen meistä(teistä) ajattelee vain ja ainoastaan omaa persettään. MOT.

Tiedän täsmälleen tuon. Minulla tuntuu noita olevan lähipiirissäni roppakaupalla. Esim. kun kerroin läheiselle lapsettomuudesta, hän katsoi minua silmiin ja totesi, että tappaisi itsensä, jos ei olisi saanut lapsia.

Kun kerroin toiselle läheiselleni, miten hankalaa meillä on ollut lapsenteko, hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten helppoa heille on olut raskautuminen kaikkien lasten kohdalla.

Korostan vielä, että olen aika asiallinen tyyppi enkä odota mitään itkumaratonia tai säälittelyä, nuokin asiat nyt tulivat läheisten kanssa keskustelussa puheeksi, mutta myönnän, että odotin jotain muuta kuin tuota omakehua siitä, miten hyvin heillä on asiat. Ihan olisi riittänyt vaikkapa, että onpas harmi.

Joillain tuntuu yleensäkin olevan sellainen keskustelutapa, että aina jos joku kertoo jonkun asian, niin toinen kommentoi siihen kertomalla miten kyseinen asia on omalla kohdalla tai jonkun tuttavan kohdalla. Siis että on aivan pakko keskustella ikään kuin vertailemalla, eikä tunneta muunlaista tapaa kommunikoida. Yksikin kaveri menee helposti hiljaiseksi, jos ei hänellä ole itsellään kokemusta jostain asiasta, joten sitten aihe vaihtuu. Joillain tuo on varmaan sitä empatiakyvyn puutetta, mutta joillain ehkä vain sosiaalista kömpelyyttä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:29"]

Joillain tuntuu yleensäkin olevan sellainen keskustelutapa, että aina jos joku kertoo jonkun asian, niin toinen kommentoi siihen kertomalla miten kyseinen asia on omalla kohdalla tai jonkun tuttavan kohdalla. Siis että on aivan pakko keskustella ikään kuin vertailemalla, eikä tunneta muunlaista tapaa kommunikoida. Yksikin kaveri menee helposti hiljaiseksi, jos ei hänellä ole itsellään kokemusta jostain asiasta, joten sitten aihe vaihtuu. Joillain tuo on varmaan sitä empatiakyvyn puutetta, mutta joillain ehkä vain sosiaalista kömpelyyttä.

[/quote]

Sama tuli mieleen. Olen itsekin tehnyt tuota, että olen kertonut oman tilanteeni kun muuta kokemusta ei ole aiheesta - yleensä kylläkin niin, että häviän vertailussa. Silti olen myös hyvä kuuntelija enkä vain jauha itsestäni.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:29"]

Joillain tuntuu yleensäkin olevan sellainen keskustelutapa, että aina jos joku kertoo jonkun asian, niin toinen kommentoi siihen kertomalla miten kyseinen asia on omalla kohdalla tai jonkun tuttavan kohdalla. Siis että on aivan pakko keskustella ikään kuin vertailemalla, eikä tunneta muunlaista tapaa kommunikoida. Yksikin kaveri menee helposti hiljaiseksi, jos ei hänellä ole itsellään kokemusta jostain asiasta, joten sitten aihe vaihtuu. Joillain tuo on varmaan sitä empatiakyvyn puutetta, mutta joillain ehkä vain sosiaalista kömpelyyttä.

[/quote]

Sama tuli mieleen. Olen itsekin tehnyt tuota, että olen kertonut oman tilanteeni kun muuta kokemusta ei ole aiheesta - yleensä kylläkin niin, että häviän vertailussa. Silti olen myös hyvä kuuntelija enkä vain jauha itsestäni.

[/quote]

Niin minäkin joskus kerron omasta kokemuksesta mutta yritän tehdä senkin niin, että enemmän kuitenkin kyselen siltä toiselta vaikka sitten tarkentavia kysymyksiä jos tuntuu etten osaa sanoa mitään. 

Silloin kun meidän kuopus oli vauva ja heräili monta kertaa yössä ja päivälläkin oli vaativa, ja kaipasin joskus aikaa ihan kaksin miehen kanssa. Meillä vain se aika oli vaikeaa järjestää monesta syystä, kun taas kaverin äiti otti kaverin lapsen yökylään joka viikko. Kaveri siihen sitten sanoi, että onneksi hänellä on äitinsä (minun äitini on alkoholisti jota ei minun elämä kiinnosta) että ei tiedä mitä hän tekisi ilman. Ja sitten hän kertoi, että oli ollut kylpylässä edellisenä viikonloppuna miehensä kanssa. Kaksin. 

Ap

Jokaisella pilvellä on hopeareunus.

Eli ystäväsi ei saisi jakaa elämäänsä kanssasi jos hänellä on parempi tilanne sillä hetkellä. Mä koen että se on kokemusten vaihtoa. Jos toisella on jonkun asian suhteen paremmin niin ei se ole multa pois. Etkö osaa olla iloinen ystäväsi puolesta. En mä koe että se on kehuskelua vaan omien kokemusten jakamista. Niinkö ei ystävien kesken saa tehdä?

Olen isäntyttö. Kaikki tietävät sen. Kun hän kuoli, sanoi ystäväni "ymmärrän sua, mun täti kuoli 3v sitten"

Ei olla muuten oltu tekemisissä tuon kommentin jälkeen....

Joo, kyllähän sitä väkisin käy mielessä jonkun toisen huonon elämäntilanteen kohdalla, että onneksi minulla ei ole noin, mutta järkevä ihminen ei sano sitä ääneen ja toiseksi se oma elämä voi olla jo seuraavalla viikolla miljoona kertaa enemmän päin helvettiä kuin sillä jota vielä äsken pääsi säälimään. Sekin kannattaa pitää mielessä. Omalla kohdalla olen jostain syystä kerännyt kyllä usein ympärilleni ihmisiä, jotka hyvin tiedostavat miten vittumaisilta heidän sanansa kuulostaa ja juuri siksi sanovatkin sen minulle ääneen. Itseäni se tosin lähinnä huvittaa kun se on niin läpinäkyvää, vaikka ne omat ongelmat ärsyttääkin.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:14"]

Eli ystäväsi ei saisi jakaa elämäänsä kanssasi jos hänellä on parempi tilanne sillä hetkellä. Mä koen että se on kokemusten vaihtoa. Jos toisella on jonkun asian suhteen paremmin niin ei se ole multa pois. Etkö osaa olla iloinen ystäväsi puolesta. En mä koe että se on kehuskelua vaan omien kokemusten jakamista. Niinkö ei ystävien kesken saa tehdä?

[/quote]

Missä sun tilannetaju on?

Missä sen toisen tilannetaju on jos kuvittelee että ystävä vittumaisuuttaan kertoisi vastaavasta omasta tilanteestaan. Ei kyllä mun ystävä tuntisi minua lainkaan jos näin luulisi minusta.