Lue keskustelun säännöt.
Masennusta sairastavat, mikä on suhtautumisesi seurusteluun? (ov)
08.11.2014 |
Vaikuttaako masennus millä tavalla haluusi suhteeseen? Tahdotko normaalisti, jonkun vierellesi, vai etkä voisi kuvitellakaan olevasi kenenkään kanssa? Entä te, jotka olette vain löytäneet tässä tilanteessa "jonkun joka kolahtaa". Kokemuksia siis kaivataan. Entä miten suhtaudutte yhden yön juttuihin?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:35"]
en harrasta seksiä enkä varsinkaan miehiä missään muodossa. En ole varma olenko masentunut mutta hyvin ahdistunut ainakin.
[/quote] Käytkö kuitenkin ulkona? onko siis mahdollista että "vain kolahtaa"
-ap
[/quote]Käyn ulkona, mutta en halua miestä missään merkityksessä. En oikeastaan pidä heistä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:35"]
en harrasta seksiä enkä varsinkaan miehiä missään muodossa. En ole varma olenko masentunut mutta hyvin ahdistunut ainakin.
[/quote] Käytkö kuitenkin ulkona? onko siis mahdollista että "vain kolahtaa"
-ap
[/quote]Käyn ulkona, mutta en halua miestä missään merkityksessä. En oikeastaan pidä heistä lainkaan.
[/quote]
Oletkos kehittänyt jonkin asteisen miesvihan tai vastaavaa syystä tai toisesta? Mitään virallista diagnoosiahan sinulla ei ollut?
-ap
Suhtaudun seurusteluun ristiriitaisesti. Kaipaan parisuhdetta, seksiäkin, mutta läheiset suhteet ovat minulle ahdistavia ja vaikeita. Minulla on kyllä masennuksen lisäksi muitakin diagnooseja.
Yhden illan jutuista jää kamala, ontto ja käytetty olo. Minulla on taipumus kehittää romanttisia tunteita toista ihmistä kohtaan, vaikka tietäisinkin suhteen olevan mahdottomuus. Siksi en ole yhden illan juttuja liiemmin harrastanut.
Kun olen masentuneempi, tunteet katoavat. Jos joku kiva mies vaikka vaikuttaa ihastuneelta, olen kylmä. Hänen tunteensa kuitenkin häviäisivät masentuneessa arjessa kanssani. Kun voin paremmin, tulee seksihaluja, voin ihastua jne. Mulla on vähän aaltoilevaa... en ihmettelisi jos olisin väärin diagnosoitu ja kärsisin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:52"]
Kun olen masentuneempi, tunteet katoavat. Jos joku kiva mies vaikka vaikuttaa ihastuneelta, olen kylmä. Hänen tunteensa kuitenkin häviäisivät masentuneessa arjessa kanssani. Kun voin paremmin, tulee seksihaluja, voin ihastua jne. Mulla on vähän aaltoilevaa... en ihmettelisi jos olisin väärin diagnosoitu ja kärsisin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
[/quote] Oma arviosi kyllä kuullostaa mahdolliselta. Kyllä silti tavallisessa masennuksessakin on hyviä ja huonoja kausia
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä mutta sitten musta tuntuu että ei kukaan jaksa tälläistä paskaa ja en ansaitse ketään. Mahdollisuuksia kyllä on mutta itse ne varmaan tyrin kun tulee huono omatunto
En pystyisi itse yhden yön juttuihin ollenkaan. Tulisi vain halpa olo, kun ei se ihminen olisi kiinnostunut minusta persoonana. Seurustelu on parantanut oloani huomattavasti, mutta olinkin ikisinkku sitä ennen ja se pahensi masennustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:57"]
Haluaisin kyllä mutta sitten musta tuntuu että ei kukaan jaksa tälläistä paskaa ja en ansaitse ketään. Mahdollisuuksia kyllä on mutta itse ne varmaan tyrin kun tulee huono omatunto
[/quote] Tarpeeksi vahva ihminen vain niin kyllä sitä masentuneenkin kanssa voi seurustella
-ap
Helpointa olisi olla masentuneen kanssa, kun terve ei ymmärrä tätä toivottomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:52"]
Suhtaudun seurusteluun ristiriitaisesti. Kaipaan parisuhdetta, seksiäkin, mutta läheiset suhteet ovat minulle ahdistavia ja vaikeita.
[/quote]
Minulla myös näin. Ensin saatan olla todella ihastunut mutta sen jälkeen 'lähden karkuun' kun tajuan että toisen kanssa tarvitsisi oikeasti viettää aikaa. Tarvitsen jostain syystä todella paljon omaa aikaa enkä usein jaksa nähdä ketään. Silti haluaisin parisuhteen, lämpöä ja läheisyyttä ja joskus perheen.
Ehkä sekin saattaa vaikuttaa että minulla on huono itsetunto ja en kehtaisi olla kulahtaneissa kotivaatteissa ilman rintsikoita kenenkään seurassa (näin siis aina kotona hengailen). Minusta myös tuntuu etten osaisi jakaa tavaroitani, asuntoani ym. toisen kanssa ja ruuan tekokin tuntuu vieraalta jos teen jollekin muulle sitä kuin itselleni.
Yhden illan juttuja minulla on ollut useita (yli 20kpl muutaman vuoden sisällä). Useimmat tapahtuneet kun olen ollut humalassa. Tavallaan en kadu niitä, tavallaan taas kyllä. Käytän pillereitä mutta en ole käyttänyt kondomia oikeastaan kertaakaan vaikka todellakin pitäisi ja sitä siis eniten kadun vaikka tauteja tm en ole saanutkaan.
Teoriassa haluaisin seurustella. Voisin olla hyvä tyttöystävä, kuitenkin en ole sellainen ihminen, joka oikeasti haluttaisiin suhteeseen - muhun ei pysty ihastumaan tai välittämään. Lisäksi en kestäisi sitä mustasukkaisuutta, mitä normaalit ihmiset kestää. Varmasti sen takia, koska en voisi koskaan olla yhtä hyvä kuin miehen ex, ja mies nyt muutenkin joutuisi tyytymään muhun kun ei muutakaan saanut ja pettäisi/jättäisi paremman eteen tullessa.
Kyllähän sen itsekin tiedän, etten parisuhdetta kyllä tule saamaan. Lisäksi olen aiemmin pettynyt jo niin paljon, että olen liian varautunut enkä enää edes keksi mitä uskaltaisin jakaa miehen kanssa. Jopa tutustumisessa oleva kevyt tietojenvaihto tai arkipäiväisten jutteleminen on liian raskasta ja ahdistavaa kun alkaa odottaa jo sitä, koska tämäkin jälleen kerran loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tukahduttanut tarpeeni.. rakkauden, seksin ynnä muun.
Syy: koska tiedän, että en enää tule koskaan ketään saamaan.
OIKEASTI syvällä sisälläni olen todella lohduttoman yksinäinen. Ja se on ehkä jopa suurin syy masennuksien takana tällä hetkellä. (olen bipo)
Olen "päättänyt" että en halua ketään...mutta toisaalta ajatus yksinäisyydestä koko elämän loppuun asti on kauhea...haluan mielummin olla kuollut.
Luulen että yli 40stä sinkkua minää ei tässä maailmassa tulla näkemään... Eli 10 vuotta aikaa löytää joku, mutta todennäköisemmin poispääsy tästä maailmasta.
Semmoinen yksi pieni kysymys vaa... että kun kuitenkin sadat tuhannet kiskovat naamaansa masennuslääkkeitä, niin saattaisiko siitä joukosta löytyä joku toinen masentunut pariksi, joka ymmärtäisi tasan tarkkaan, joka haluaisi myös paljon omaa aikaa, joka myöskään ei usko mahdollisuuksiinsa parin löytämiseen, jonka kanssa voisi muuttaa sopivan lähelle, että voitaisiin viettää helposti aikaa yhdessä tai erikseen, aina sen mukaan, mitä tarvitaan?
Totta kai masentunut aina kuvittelee olevansa ainoa, mutta jotain rajaa nyt...
Taidan olla huono vastaamaan, koska en ole oikeastaan masentunut enää, ja minulla on parisuhde. Mutta minulla masennus on johtanut riippuvaisuuden lisääntymiseen, vaikka alun perin olen hyvinkin itsenäinen. Joten tässä tapauksessa masennus helpottaisi toiseen sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua masentaa ja ahdistaa ja en usko löytäväni mistä, joka katselisi minua, ymmärtäisi, arvostaisi minua omana itsenäni.
Sitten joskus ehkä, jos paranen.
en harrasta seksiä enkä varsinkaan miehiä missään muodossa. En ole varma olenko masentunut mutta hyvin ahdistunut ainakin.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:35"]
en harrasta seksiä enkä varsinkaan miehiä missään muodossa. En ole varma olenko masentunut mutta hyvin ahdistunut ainakin.
[/quote] Käytkö kuitenkin ulkona? onko siis mahdollista että "vain kolahtaa"
-ap