Miten tukea 11-vuotiasta harrastuksen jatkamiseen

En tiedä. Omani kai lipettaa baletin 13-vuotiaana. Pakotan sen harrastamaan vielä puoli vuotta ja sinä aikana saa päättää, haluaako todella lopettaa. Pakko sitten on antaa kai lopettaa. En tiedä.

Millä konsteilla aiot pakottaa? Tuntuu, että pakottaminen ei onnistu. Alkaa huutaa ja itkeä ja paiskoa ovia...Siis meillä näin.

Miksi ette anna lopettaa? Harrastuksen on tarkoitus tuottaa iloa!

En haluaisi, että asioiden vaikeutuessa heti lannistuu ja lopettaa. En halua, että oppii antamaan heti periksi. Mutta vaikeaa on nyt saada häntä ymmärtämään asian tärkeyttä. Haluaisin juuri sitä, että oppisi nauttimaan soittamisesta ja tuntisi iloa siitä että osaa.

Ei saa painostaa. Tyydy siihen mitä valittee. Onhan noita vanhempien mielistelijöitä ollu. Aika syvälle ne jossain vaiheessa tuntuu tipahtavan.

Sano että saa lopettaa keväällä, vaikka maaliskuussa. Mieli voi muuttua tuossa ajassa kun pakottaminen loppuu. Ja älä puhu aiheesta sanaakaan. Älä mouhota, ole myönteinen.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:05"]

Lapseni on soittanut pianoa opistossa 7-vuotiaasta lähtien. On siis suorittanut musiikkiopiston 1/3 tasosuorituksen. Nyt on yllättäen ottanut hyvin kielteisen kannan soittamisen jatkamiseen. Ei halua harjoitella, eikä mennä tunneille. Hokee päivittäin, että lopettaa soittamisen, eikä soita enää koskaan. Olen ymmälläni,  mistä moinen muutos noin kielteiseen asenteeseen. Toki esi-murkkuikä varmasti vaikuttaa, mutta miten voisin tai saisin hänen päätöksensä muuttumaan? Onko mitään tehtävissä??

[/quote]

Oletko kysynyt MIKSI näin? Kai tuohon nyt jokin syy täytyy olla, siis muukin että "en nyt vaan soita". Onko opettaja vaihtunut/ sanonut jotain, kaverit kiusanneet asiasta, onko opetteleminen vaikeaa eli tunteeko ettei osaa, mitä haluaa sitten tehdä sen sijaan (eli haluaako jonkin muun harrasteen) jne. 

Ei se tietty ole niin yksinkertaista että annetaan vaan lopettaa, siitä helposti oppii että jos ei huvita niin mitään ei tarvitse sitten tehdä. Paras olisi jos jonkin syyn nyt saisit esiin kaivettua miksi noin ajattelee. TSEMPPIÄ!

Kiitos vinkeistä. Yritän vielä kannustaa ja tunnustella mikä voisi olla syynä. Voi olla, että opetteleminen on vaikeutunut, koska harjoittelua pitäisi olla ja ei ole harjoitellut. Se on pienistä asioista kiinni. Teki aiemmin jo aikataulun itselleen että harjoittelua joka päivä koulun jälkeen n. 15 min. Nyt on repinyt sen lukujärjestyksen ja on niin pahantuulinen asiasta. Opettaja on kiva mutta myös vaatii, kuten pitääkin. Oi voi, yritän tuota maaliskuuhun asti juttua jos siitä olisi apua. Kiitos vastauksista.

Meillä lapsi oli lopettamassa myös pianonsoittoa opistossa. Ei ollut halua harjoitella ja harjoittelu unohtui välillä  koko viikon mistä seurasi, ettei tietenkään oikein enää muistanutkaan läksyjä. Tunnollisena sitten asia vaivasi eikä olisi halunnut mennä tunneille, kun tajusi, ettei ole harjoitellut. Näin lyhykäisyydessään :)

Menin mukaan yhdelle tunnille ja juteltiin opettajan kanssa, joka otti asia todella hyvin ja keskusteli lapsen kanssa. Jutteli kuinka kaikille tulee hetkiä, ettei huvita, kun pitkään harrastaa ja että on hyvin osannut ja pärjännyt ja että ei hän ala haukkumaan ainakaan, jos harjoittelu on unohtunut joskus. Sopivat, että jatkaa muutaman viikon ja katsotaan sitten yhdessä. Nyt on taas hyvin innostunut ja harjoittelee oma-aloitteisesti joka päivä ja haluaa jatkaa. Luulen, että se helpotti, kun opettaja sanoi, ettei tarvitse olla täydellinen eikä aina tykätä hommasta eikä stressata harjoittelusta :) Olemme myös olleet mukana muutaman kerran pianotunneilla, kun lapsi on halunnut. Yksinäistä puuhaahan tuo pianonsoittaminen on, kun ei ole orkesterisoitin varsinaisesti.

Juttele sen piano-open kanssaonhan noi kummia noi yht'äkkiä päätösket.

jokin palkinto? Soittaa uoden ja saa sitä tai sitä tai soittaa kesään asti ja saa vaikka ratsatuskurssin. Katsoo sitten uudelleen.

Annoin 13-vuotiaan lopettaa pianon soiton keväällä. Oli päätökseensä tyytyväinen syksyyn asti, kunnes alkoi harmittaa. Sain järjestettyä onneksi vielä harrastuksen jatkumisen. Ja ihan siis omasta tahdostaan ei halunnutkaan lopettaa. En kyllä yrittäisi pakottaa. Pianon soittoon tarvitsee omaa motivaatiota.

Niinpä, ei saisi pakottaakaan. Pelkään vaan, että jos pitää liian pitkään taukoa niin unohtaa jo aiemmin opitut ja hommat vain vaikeutuu entisestään. Mutta katsotaan miten aika tekee, jos en puhuisi siitä koko ajan itse. Yrittäisin antaa pienen hengähdystauon siitä mouhottamisesta. Tuntuu, että ne palkinnot ei paljon auta tässä jutussa, on sen verran jääräpäinen tapaus. Ja jos ei tosiaankaan enää halua jatkaa, ei kai siinä ole paljon tehtävissä. On totta että jonkinlainen motivaatio siihen hommaan täytyy olla lapsella itsellään. Sitä aina kuvittelee, että vanhemman tehtävänä on vain kannustaa ja uskoa/uskotella, että kyllä se siitä. Kun pääsee vaikeista paikoista ohi, niin sitten taas helpottaa jne. Totta puhuttuna on aika rankkaakin olla kannustamassa itsepäistä muulia! Sen vuoksi tässä vuodatan, kun monet kuitenkin sanovat, että ei kannata lopettaa ja näitä kyllästymisiä tulee ja menee. Toivotaan parasta.

Lopettamisen takana on monesti kaverit, jotka lopettamassa. Lisäksi musiikkiharrastuksen lopetus kaduttaa melkein aina, mutta sitten päälle 20v ja silloin toivoo että joku olisi vaan sitkeeesti motivoinut tms. Eli tee kaikkesi oma lapsesi persoonallisuus huomioiden. Tietäisitkö ketään aikuista joka lopettanut lapsena ja nyt kaduttaa tms. joka voisi jutella. Ja sitten opettajan kanssa. Myöskin ajallisesti jatkaminen.