pidempi työmatka. kellään kokemuksia?
Minulla olisi syksymmällä pidempi työmatka, jolloin tulisin olemaan poissa kotoa 5-6 yötä. Lapsi olisi tuolloin noin 1v9kk ikäinen. Olen alkanut empimään matkan suhteen, enkä nyt oikein tiedä mitä tekisin.
Olen ollut lyhyemmillä työmatkoilla ennenkin, pisimmillään 4 yötä. Lapsi on siis isänsä kanssa eikä hänelllä ole ollut mitään hätää, että siinä mielessä huolin ehkä turhia.
Kaipaisin nyt muiden kokemuksia ja mietteitä pidemmistä työmatkoista kun lapset olleet tämän ikäisiä. MIten mennyt, miten itse selvinnyt työjutuista matkalla, miten lapsi käyttäytynyt kotiin paluun jälkeen, tuntuiko, että lapsi ymmärsi, että äiti oli vian käymässä jossain?
a.
Kommentit (2)
Mulla oli yksi työmatka ulkomaille, kun esikoinen oli noin 1,5-vuotias. Olin kolme yötä (neljä päivää) poissa ja hyvin meni sekä matkoilla että kotona. Sitä ennen olin ollut tytöstä erossa vain silloin, kun tyttö synnyttyään joutui jäämään sairaalaan sekä tytön ollessa 10-kuinen kaksi yötä, kun vietin viikonlopun maalla ilman miestä ja lasta.
Pian tuon ekan matkan perään tuli 10 yön poissaolo ja se oli mulle liikaa. Olimme ulkomailla, mutta eri osassa maata, ja tyttö sairastui vauvarokkoon juuri työmatkani aikana. Huoli oli kova, kun tyttö oli kovassa kuumeessa, vaikka luotinkin mieheni kykyyn hoitaa lasta. Paluu oli myös vaikea: tyttö protestoi eikä halunnut edes tulla syliini. Jossain vaiheessa sitten itku silmässä tuli halaamaan.
Mä jouduin olemaan viikon erillään 1v1kk ja 3v ikäisistä lapsistani. Heti alusta aloin katumaan että lupauduin työmatkalle. Ennen lähtöä vielä toivoin kovasti että joku tulisi niin kipeäksi et voisin perua koko keikan.
Lentokoneessa tuntui pahalta ja joka ilta puhelimessa tuntui pahalta. Mutta asiaa helpotti, että tunne oli yksipuolista. Lapset kertoilivat innoissaan päivän tapahtumista. Välillä olivat kysyneet missä äiti, mut siihen yleensä oli auttanut isän/ mummin syliinotto ja halaus. He kertoivat esim. että kolmen yön päästä haetaan äiti lentokentältä. Se riitti, ei ollut itkuja!
Takasin tullessa nuorimmainen ehkä vähän aluksi ujosti. Mutta mitään muuta ei ollut havaittavissa. Kyllä he tiesivät että äiti oli poissa, mutta luottivat täysin että äiti tulee takaisin.
Loppujen lopuksi kaikki meni erittäin hyvin. Ja matkan jälkeen jaksoin monta päivää touhuta muksujen innolla. Se piristi ja antoi vaihtelua kaikille!!! Mutta en varmaan ihan heti lähtisi uudestaan noin pitkälle reissulle.