Lue keskustelun säännöt.
Äiti neuvoo vieressä
17.10.2014 |
mä sain mun ekan vauvan ja äiti neuvoo vieressä valppaan ja huolestuneen näkösenä aina kun mä käyn vanhemmilla ja hoidan mun vauvaa. äippä on sanonu myös vauvan isälle et hänen pitää kattoa perään ja opastaa kun hoidan. sit kun mun siskolle oli tullu lapsia ennen tätä mun vauvaa niin äiti neuvo niitten pitelyssä ja katto et mä istun kun vauva annetaan syliin, en saanu itse nostaa, kantaa, hoitaa yms. Onko muilla näin? t 3 viikkoa vanhan pojan äippä.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos häiritsee, sano asiasta. Mun äitini on lopettanut sen pahimman neuvomisen kun ystävällisesti sanoin, että "kiitos, mutta me teemme näin". Välillä huomaa, että on aikeissa sanoa jotain, mutta pysyykin hiljaa.
Kyllä se mamma siitä tokenee :)
Osa neuvoista varmaan hyviäkin ja osa vaan ottaa päähän. Koittaakaa olla puolin ja toisin avoimia ja suoria niin teillä on mukavaa kolmessa sukupolvessa :)
Onko sulla ollu hankalia ongelmia lapsuudessa, nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa? Jos on niin se altistaa sille että ei anneta hoitaa lasta itsenäisesti. Kun et ole itsestäsikään osannu pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö näitä juttuja! Jokainen äiti neuvoo, vaikka lapsi olis miten terve ja viisas ja välkky, taitava yms tai vaikkapa lastenhoitaja tai kätilö, niin aina kun lapsi saa lapsen niin jokainen mummo neuvoo äitiä lapsenlapsen hoidossa AINA. Ihan niinku pikkulastakin neuvotaan kun suojatietä ylitetään vaikka olis ylittäny sen ennenkin, se tulee vaistomaisesti vaikka miten olis järkevä pentu. sitä vaan neuvotaan. kaikkia neuvotaan, etenkin oma äiti tekee niin. sen ymmärrätte vasta kun ite ootte äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:44"]
Kui vanha oot
[/quote]
mä oon 19. t. ap, joka on 3vk pojan äippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ei neuvonut mua, olin 38-v vauvan saadessani. Mutta moitti että olin aina valokuvissa surullisen näköinen. Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, mutta en kertonut sitä hänelle.
Niin ne äidit tuppaa tekemään. :) Älä ota itseesi, vaikka vaikeaa onkin. Näillä mummoilla herää lapsenlapsien myötä äidinvaistot uudelleen, ja paljon voimakkaampana kuin silloin kun itse tulivat äideiksi. He muistavat ja tajuavat ne virheet joita itse tekivät, ja toivovat kovasti ettei uusi sukupolvi tekisi ainakaan samoja virheitä.
Näin se vaan menee, sun äidin päässä voi olla nyt meneillään ihan mahdoton mylläkkä, kova halu suojella ja hoivat sekä sinua että sun vauvaa. Anna äitykän tunteiden tasoittua, ja jos ne eivät näytä tasoittuvan niin voit ihan asiallisesti sanoa, että osaat hoitaa vauvaasi hyvin ilman neuvojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni tuli maailmaan sektiolla. Kaksi päivää kotiutumisen jälkeen äitini tunki kylään kutsumatta ja katsoi karsaasti, kun punnersin kivuissani ylös sängystä kahvia keittämään. Hän sitten sanoi miehelleni, että mies ei saisi antaa minun huijata itseään noilla "kivuilla", minä kun sysään vauvan kokonaan miehen hoidettavaksi ja loikoilen vain huvikseni.
Mun äiti ei neuvo yhtään, ainoastaan kysyttäessä. On varmaan luottanut ja halunnut antaa oman tilan, tuo onkin mielestäni paras tapa toimia. Ollaan muutenkin samaa mieltä oltu kaikessa lapsenhoitoon ja kasvatukseen liittyvässä. Mammani taas on kasvatusasioissa koittanut joskus neuvoa, mutta ei ne neuvot omaan lapseeni vaan toimi, kun hänellä on niin erilainen temperamentti verrattuna mamman lapsiin.
Oot joku separi?