Rakastatko kaikkia lapsiasi yhtä paljon?

Ekan jälkeen pelkäsin etten rakastaisi. Nyt kolme lasta ja kaikki aivan mahtavia ja sulosia omina persooninaan! Olen helpottunut... Vastaus, kyllä rakastan. En tiedä ketään joka olisi ainakaan ääneen sanonut ettei rakastaisi.

Kyllä kaikkia lapsia rakastan, mutta jokaisen kanssa kuitenkin on muodostunut erilainen suhde. Se varmasti johtuu siitä että he ovat kaikki eriluonteisia.

Rakastan kaikkia kolmea yhtä paljon.. hassua kyllä, että se kenen luonne on mulle kaikkein hankalin, niin sitä on sitten eniten kyllä ikävä kun hän on pois, vaikka jossain yökylässä. Mun oma äiti rakasti mua enemmän kuin siskoani.. koska rakasti mun isääni enemmän, kun siskoni isää. Ihan kamalaa seurata vierestä, onneksi siskon isä on paras isä mitä lapselle kuvitella voi.

Mun äiti rakasti paljon enemmän mun pikkusiskoa ja sen näkee vieläkin. Kyläilee siskoni perheessä ja hoitaa hänen lapsiaan. Minulle soittaa ehkä kerran kuukaudessa. Lasteni kuulumisia ei edes kysy. Onneksi olin pienenä isän tyttö ja tunsin, että joku rakasti minuakin. Omien lasten kanssa voin sanoa, että rakastan kaikkia ja yritän välttää viimeiseen asti ettei minusta tulisi äitini kaltainen. Se miten lapset rakkauteni kokee, onkin eri juttu. 13-vuotiasta tulee rakastettua erilailla kuin 5-vuotiasta tai 2-vuotiasta.

Muistan kun odotin kuopustani että mietin miten voin koskaan rakastaa häntä niinkuin esikoistani ja kyllä vain voin. Rakkauteni on erilaista noita lapsia kohtaan, mutta kyllä voin käsi sydämellä vannoa rakastavani molempia lapsia yhtä paljon. 

Rakastan kahta poikaani yhtä paljon. Omalle äidille veljeni oli kaikki kaikessa. on sanonut sen ihan suoraan ja teoilla myös näyttänyt. Nyt veli on kuollut ja minä, huonompi lapsi olen jäljellä. =/ Saan kuulla usein että miksen voi olla niin kuin hän. että semmosta se on äidinrakkaus.

Yritän rakastaa yhtä paljon, mutta huomaan sen, että jos lapsi tekee rasittavia juttuja usein, niin rakkauskin jotenkin häiriintyy. Hassua rakastaa eri tavalla kuin hiljaista, hyväntuulista eri tavalla kuin kiukkuavaa. Jos tämä ominaisuus on vallitseva, niin tunnekkin jolla lasta ajattelee, on lähellä tuota ominaisuutta. Vaikea selittää. On vain hankala olla täysin rehellinen miltä lapsi oikein tuntuu sydämessä. Kaikkia kuitenkin rakastan tosi paljon, mutta kokevatko he itse niin, en ole varma.

Minulla on kolme sisarusta, itse olen toisiksi vanhin. Meillä äiti on avoimesti myöntänyt, että kuopus on hänelle tärkein, koska heillä on niin erityinen suhde. Oli myös isosiskolleni sanonut että tämä nuorimmainen oli ainut, jonka hän oikeasti oli halunnut. Nuorimmainen meistä sairasti alle kouluikäisenä syövän ja äiti oli hänen kanssaan vuoden 24/7 yhdessä, joten tästä kumpuaa se heidän "erityinen suhteensa". Minulle äiti taas on sanonut ettei voi sietää minua aina, koska olen liian samanlainen kuin hän. Että meillä on hyvinkin selkeästi eroteltu lapset.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:08"]

Yritän rakastaa yhtä paljon, mutta huomaan sen, että jos lapsi tekee rasittavia juttuja usein, niin rakkauskin jotenkin häiriintyy. Hassua rakastaa eri tavalla kuin hiljaista, hyväntuulista eri tavalla kuin kiukkuavaa. Jos tämä ominaisuus on vallitseva, niin tunnekkin jolla lasta ajattelee, on lähellä tuota ominaisuutta. Vaikea selittää. On vain hankala olla täysin rehellinen miltä lapsi oikein tuntuu sydämessä. Kaikkia kuitenkin rakastan tosi paljon, mutta kokevatko he itse niin, en ole varma.

[/quote]

Mä olen taas törmännyt useasti sellaiseen, että perheen räiskyvä, kaunis ja vähän pellen roolin ottanut kuopus on selvästi rakkaampi vanhemmille. Esikoinen jää varjoon.

Itselläni ei ole lapsia, mutta lapsuudenperheessäni toinen lapsista oli selvästi rakkaampi isälle ja toinen äidille.