Miehen mielestä se on omaa aikaa mulle kun vauva nukkuu

Ei se nyt ihan omaa aikaa ole. Sinä "päivystät". Omaa aikaa on se kun voit vapaasti poistua kotoa.

Niinpä. Juuri tänään sanoin, että omaa aikaa on vain se kun poistun kotoa tai olen yksin kotona. Ap

Miten hienosti sanottu"päivystävä äiti". Kiva!

Täysin samaa mieltä. Omaa aikaa on kun tarvitsee huolehtia vain itsestään. Vain silloin voi täysin rentoutua kun ei ole sitä "päivystyspakkoa".

Molemmat tavallaan oikeassa. Nyt kun mulla on isompia lapsia,  koen omaksi ajaksi illat kun ovat nukahtaneet. Tietenkin oma täysin huoleton aika on vain sitä  että voi tehdä just mitä huvittaa tyyliin voi olla vaikka kännissä  koska ei ole vastuussa kenestäkään.

Lienee sukua mun exälle, väitti omaksi ajaksi sitä kun matkustin junalla töihin.

Jep, sekin oli kuulemma omaa aikaa, kun mies piti 5 min vauvaa jotta sain pestyä vessan loppuun! Ap

No mut sithän sun miehellä on tosi paljon omaa aikaa! Alas laskea...

Mulla ei kai sitten ole juuri koskaan omaa aikaa. Itse olen laskenut sen omaksi ajaksi kun toimin vauvapäivystäjänä vauvan nukkuessa.

Omaa aikaa on se, kun tiedät ettei sun tarvitse tehdä mitään kenenkään muun hyväksi tiettynä aikana. Lasken lapsen uniajan omaksi ajaksi siis vain sillä ehdolla, että tiedät hyvin suurella todennäköisyydellä, ettei se herää ennen kuin aamulla vaikka. Päikkäreiden pituutta et voi oikeastaan koskaan varppina ennustaa.

Yh:n on pakko laskea vauvan uniaika omaksi ajaksi, tai sellaista ei ole koskaan. Jos perheessä on kaksi huoltajaa, oma aika on se aika, kun voit poistua kotoa vapaasti tai tehdä jotain niin, ettei sun tartte kuulla tai nähdä mitään sellaista, mikä häiritsee tai mihin sun tarttee puuttua tai tulla tarvittaessa hätiin. 

Niponiponipo! Minä naisena ihmettelen suuresti miten te mammat jaksatte nipottaa ?! Jos mies on niin kauhea jätä se ! Miksi aloit edes seurustelemaan sellaisen idiootin kanssa... Pitäis olla vara valita?

Nykyisin minusta tuntuu jo että vauvan nukkuessa on tavallaan omaa aikaa. Ei siinä mielessä että pääsisi ovesta ulos tai ettei olisi tarpeen tullen heti käytettävissä jos lapsi herää. Mutta nyt se nukkuu jo tunnin päiväunet kerrallaan jos hyvin käy. Kun pahimmillaan vauva saattoi nukkua viisi minuuttia kunnes oli täys huuto päällä, niin kyllä tämä siihen nähden on rentouttavaa. Pystyn hengittämään vapaasti. Minusta on ihana olla lapseni kanssa, mutta silloin kun se ei nukkunut ei päivällä ei yöllä, olin niin sippi että toivoin vain että se nukkuisi tiettyyn aikaan tietyn verran. Vauvan nukahdettua ei oikein ollut mieltä siihen aikaan edes pesukonetta täyttää koska sen tiesi ettei sitäkään hommaa ehdi saada valmiiksi ennen kuin vauva herää.

Mutta jos käydään keskustelua vanhempien kesken että milloin isä ja äiti saavat omaa aikaa, niin vauvan päiväunia ei kyllä lasketa omaksi ajaksi jos miehen oma aika on kahdeksan tunnin saunailtareissu :D Meidän ei paljoa tarvitse miettiä oma aika -järjestelyjä koska kummallakaan ei ole sellaista. Jos omaa aikaa kaipaa paljon niin ei niitä lapsia kannata tehdäkään, mutta ei se niin saa mennä että äiti on kaiken aikaa vastuussa lapsesta ja isä jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Melko paljon sai asiasta vääntää vauvan synnyttyä että pääsee vessaan ja suihkuun, eli saa perustarpeet hoidettua. Mies alkoi oivaltaa isyyden merkityksen käytännön tasolla siinä vaiheessa kun vauva oli 3 kk. Sen jälkeen kaikki on sujunut oikein hyvin, mutta eroaminen kävi ennen sitä aika monesti mielessä.

Oman ajan merkitys muuttui tosi paljon sen jälkeen kun tulin äidiksi. En nimittäin pysty olemaan rennosti silloinkaan kun olen ihan yksin ja tavallaan vastuussa vain itsestäni. Koska ei sitä äitiyttä saa napsautettua pois päältä kun lähtee käymään jossain yksin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:54"]

Täysin samaa mieltä. Omaa aikaa on kun tarvitsee huolehtia vain itsestään. Vain silloin voi täysin rentoutua kun ei ole sitä "päivystyspakkoa".

[/quote]

Tämä on ihan hyvä määritelmä mutta ei vielä riittävä. Lisäksi omalla ajalla on mahdollisuus syventyä keskeytyksettä johonkin, mitä itse haluaa tehdä. Esimerkiksi töissä käynti ei ole omaa aikaa, koska silloin joutuu tekemään työtehtäviä, halusi tai ei.

Se ei tunnu omalta ajalta, koska silloin ei voi tehdä, mitä haluaisi. Minä en pidä nettisurffailusta niin paljon, että se tuntuisi omalta. Kuitenkin se on lähes ainut asia, mitä silloin voin tehdä. Lapseni ovat äärimmäisen herkästi herääviä ja siksi minun on oltava hiljaa kuin hiiri. Tuskin vessassa uskaltaa käydä, etteivät heräisi. Omalla ajallani lähtisin ulos, urheilemaan, tanssimaan, soittaisin pianoa, kuuntelisin lempimusiikkiani jne.

"

Oman ajan merkitys muuttui tosi paljon sen jälkeen kun tulin äidiksi. En nimittäin pysty olemaan rennosti silloinkaan kun olen ihan yksin ja tavallaan vastuussa vain itsestäni. Koska ei sitä äitiyttä saa napsautettua pois päältä kun lähtee käymään jossain yksin.

"

En mä usko että tuo ikinä loppuu. Toki ei varmaan isompien lasten kanssa mieti että onkohan se suostunut syömään ja onko uni tullut tai säpsähdä jos vieras vauva alkaa itkeä, mutta kun kerran olet äiti niin ei sitä ikinä enää ihan huolettomasti mene mihinkään. Lapsen kuuluu olla mielessä jollain tasolla aina vaikka ei olisi läsnä. Että siinä mielessä totaali-oma-aikaa ei ole.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:06"]

"

Oman ajan merkitys muuttui tosi paljon sen jälkeen kun tulin äidiksi. En nimittäin pysty olemaan rennosti silloinkaan kun olen ihan yksin ja tavallaan vastuussa vain itsestäni. Koska ei sitä äitiyttä saa napsautettua pois päältä kun lähtee käymään jossain yksin.

"

En mä usko että tuo ikinä loppuu. Toki ei varmaan isompien lasten kanssa mieti että onkohan se suostunut syömään ja onko uni tullut tai säpsähdä jos vieras vauva alkaa itkeä, mutta kun kerran olet äiti niin ei sitä ikinä enää ihan huolettomasti mene mihinkään. Lapsen kuuluu olla mielessä jollain tasolla aina vaikka ei olisi läsnä. Että siinä mielessä totaali-oma-aikaa ei ole.

[/quote]

Huh. Onneksi olen lapseton. Tuota kykyä en missään tapauksessa halua koskaan menettää.

16:lle. Noin minäkin luulin, kun lapseni ihan pieniä. Kannattaa etsiä sellainen harrastus, jossa ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä, mitä juuri tekee. Siis joku, joka oikeasti vaatii keskittymistä, esim. vaativa tanssitunti tms. On tosi tärkeää osata välillä henkisesti päästää irti, se voimaannuttaa. Ei lapsen olotilaan vaikuta yhtään, mietitkö tanssiessasi kotiasioita vai et. Äiti on virkeämpi ja onnellisempi hetken flow:n jälkeen. Pikkulasten hoito on kuitenkin tavallaan jatkuvaa stressitilaa ja varmistelua, ettei mitään ikävää tapahdu jne.