Kuinka hyvää parisuhdetta edellytät, että suostut tekemään lapsia?

En millään kriteereillä. maailma on jo ylikansoittunut.

rahulia pittää olla :)

Tätä palstaa kun lukee niin sellasia kriteerejä ei tunnu olevan ollenkaan, paitsi ihan murto-osalla jotka ajattelee muutakin kuin itseään. Tuntuu et tehään se lapsi kenen kanssa tahansa ku pakko saada se niko Petteri.

No todella erinomainen saa se kyllä olla. Niinkuin mulla on nyt :) Tosin en halua vannoa, että kriteerini olisivat näin tiukat, jos olisin 40n ikää lähestyvä tai siitä jo yli ja vielä ilman lapsia, ja vielä köyhä, jolla ei varaa adoptioon yksin.

Ainoa kriteerini on että minun täytyy tietää 100% varmuudella ettei puoliso jätä yksin lapsen kanssa. Vielä en ole ollut niin varma asiasta.

Avioliittoon eli että ollaan sitouduttu olemaan yhdessä aina.

Sen verran hyvää, että voin jättää lapset miehelle, jos tuleekin ero. En ala yh-äidiksi, koko lapsuus meni siinä, kun äiti hoiti minua ja kuutta muuta sadan tonnin velat (rakas isukki järkesti meidät kunnolla kuseen ja joi perintötilan rahat...), niskassa, enkä todellakaan ala samaan. Muutenkaan ei ole kauhea into tehdä omia lapsia, vaikka muuten tykkäänkin lapsista. Jos mies tahtoo lapsen, niin ok, mutta tietää ottavansa vastuun myös eron tullessa :) Minusta ei ole kotiäidiksi.

Todella hyvää suhdetta en ala pilaamaan lasten hankinnalla.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 21:30"]Sen verran hyvää, että voin jättää lapset miehelle, jos tuleekin ero. En ala yh-äidiksi, koko lapsuus meni siinä, kun äiti hoiti minua ja kuutta muuta sadan tonnin velat (rakas isukki järkesti meidät kunnolla kuseen ja joi perintötilan rahat...), niskassa, enkä todellakaan ala samaan. Muutenkaan ei ole kauhea into tehdä omia lapsia, vaikka muuten tykkäänkin lapsista. Jos mies tahtoo lapsen, niin ok, mutta tietää ottavansa vastuun myös eron tullessa :) Minusta ei ole kotiäidiksi.
[/quote]

Ja myös säännölliset tulot pitää olla ennen lapsia. Itse elin sen verran köyhän lapsuuden, että tahdon edes mahdollisilla lapsilla olevan normaali, hyvä lapsuus. En sano, että raha toisi onnea, mutta onhan se kivempi, kun voi loppukuustakin ostaa kaupasta mitä ruokaa tahtoo sen sijaan, ettei tiedä saako sen yhden maitopurkin kaupasta, vai ei. Viimeinen viikko/vikat päivät meni aina vähällä ruualla, onneksi oli kouluruoka.

Kun suhde tuntuu tasapainoiselta ja molemmilla on siinä hyvä olla. Eli tunnetaan toisemme ja ei juurikaan riitoja tms koska ollaan opittu elämään yhdessä.

Mun kriteerit:

- mä rakastan miestä ja se mua

- on ns. kunnon mies, on luotettava ja hoitaa työnsä ja velvollisuutensa

- voin luottaa, että vaikka kuolisin synnytyksessä tai ylipäätänsä lasten ollessa lapsia, mies hoitaa ja kasvattaa lapset rakkaudella (tai jos tulee ero voin huoletta antaa lasten olla isän kanssa)

Löytyi.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 21:00"]rahulia pittää olla :)
[/quote]
No rahalla ei kyllä saa HYVÄÄ PARISUHDETTA, josta aloituksessa oli kyse...

kannattaa varmaan tehda lapsi, sitten kun sen haluaa. puolison osallistumista tai jatkuvuutta ei voi taata. itsellani oli avioliittoa takana 3 vuotta ja yhdessa oloa 9 vuotta siina vaiheessa kun lapsi syntyi. olin ajatellut, etta mies olisi hyva isa, mutta ei se ollutkaan. ura ja kaikki muu meni lapsen edelle. ollaan viela yhdessa nyt kun lapsi on 12v mutta ihan ystavina ja mies edelleen se vierailija tassa perheessa, matkustaa tyon puolesta kaikki viikot. lasta haluttiin molemmat aikoinaan, mutta vain mina sen sain!