Te joilla eka lapsi haastava!

Esikoiseni oli puolivuotiaaksi asti hyvin hankala, mutta 1-vuotiaasta alkaen superhelppo. Seuraava vauva tulossa 1,5 vuoden ikäerolla.

Ei tehty kun mies ei oikein osallistunut ensimmäisenkään hoitoon.

Voi miten ihanaa kuulla, että pikkupiruistakin voi kasvaa ihmisiä!! Sikäli mikäli olen itse enää silloin järjissäni siitä iloitakseni...

meillä ainokainen valvotti ekat 2,5 vuotta, nukkui yöllä oikeasti max 2 tunnin pätkissä, tavallisesti herättin 10 kertaa ja huonona yönä 15, hyvänä 5... Nyt 4 vuotiaana herättää enää kerran-kaksi, pari kertaa viikossa saattaa nukkua koko yön. Lisäksi tyttö on temperamenttinen ja melkoista huutoa oli päivät, päiväunia ei ole nukkunut koskaan kuin max 45 min kerrallaan. Nyt on jo helpompaa kun lapsi puhuu ja ymmärtää puhetta, meillä on oikeasti ihan kivaa :) Nyt on alkanut tuntua että teoriassa voisi toinenkin lapsi perheeseen mahtua, mutta katsotaan nyt.

Tehtiin. 5 v ikäeroa, silti epäilytti. Onneksi toinen on ollut helppo tapaus. Kolmatta ei kyllä uskalla. Esikoinen on edelleen haastava. Joitain haastavuutta selittäviä diagnooseja tullut vuosien varrella. Ikää nyt 11 vuotta.

4 vuotta tuli ikäeroksi, yhtään aikaisemmin en olisi jaksanut.

Juu, ja ikäeroa 3 v 2 kk. Toinen lapsi onkin ihan päinvastainen persoona. Superhelppo tähän asti. Alusta saakka hyväuninen.

3v ikäero kuulostaa pieneltä :D Meillä tulisi väh 5v mutta ei vaan tunnu siltä että jaksettais. Niin paljon tuo yksi vaatii jatkuvaa ohjaamista.

Joo. Ikäeroa on 3 vuotta. Teillä nyt oli se huono nukkuja, mutta aattelepa jos ois toisen vetäissyt siihen 1,5 vuoden ikäerolla... Eihän sitä vielä vauvasta tiennyt miten vilkas kaveri siitä kasvaa.

Kakkonen on ollut helppo tapaus. Muistan vieläkin sen hämmästyksen, kun sanoin hänelle 3-vuotiaana toimintaohjeen jonka mukaan toivoin hänen 5 minuuttia myöhemmin toimivan ja se toimi sen ohjeen mukaan sillä yhdellä sanomisella!!!

Nykyään eka on rauhoittunut ja tokasta on tullut kunnon belsebuupi (osaa ärsyttämisen jalon taidon), kai noi on aina kauhun tasapainossa. :D

Meillä ikäeroa seuraaviin 1,5 ja 6 vuotta.

Joo, reilu neljä vuotta tuli ikäeroksi.

ja se toinen olikin sitten "helppo"

Juu, sain kaksoset ja molemmat ovat -miten se nyt kauniisti sanotaan- hyvin temperamenttisia tyyppejä. Ei tule kolmatta meille. Nyt kun flunssakausi pahimmillaan ja lapset Tietenkin kipeitä, niin kiroan täällä elämääni koko ajan. Ei vaan jaksaisi.

Kasvata lapsesi itse. Älä huuda apua, varsinkaan yhteiskunnalta. Raskautuminen on muutoinkin todella itsekästä liikakansoitettuun maailmaan. 

Tein, mutta onneksi niin pienellä ikäerolla, että esikoisen kaikki haastavuudet eivät olleet tulleet vielä täydellä teholla esiin. En tiedä, olisinko uskaltanut enää diagnoosin saamisen jälkeen, mutta olen onnellinen kahdesta lapsestani.

Eka ja vika lapsi. Huono nukkuja (nyt 1,5v.), tempperamenttinen, kaikkeen kiukkuisesti suhtautuva huutaja.

Jostain kumman syystä tehtiin toinen 2 vuoden ikäerolla. Monet on kysyneet miksi... Molemmilla on pitkä ikäero omiin sisaruksiin, siksi kai.
Esikoinen oli itkuiita ekan vuoden. Todella itkuinen ja vaati syliä jatkuvasti, nukkui pätkissä, heräsi itkemään hysteerisesti... Kaikin puolin ihan äärettömän raskas vuosi.

Onneksi uskallettiin, nro 2 oli sitten rento kaveri. Nyt ovat teini-iässä. Esikoinen on enkelimäisen kiltti, ollut jo pitkään. Rento kuopus paukuttelee ovia ja suuttuu kuin ampiainen tämän tästä. Roolit on kääntyneet ihan päälaelleen.

Ei tullut toista. Jälkeenpäin edelleen ihmettelen, miten selvisin oikeastaan nukkumatta kaksi vuotta. Toista kertaa en tahdo kokea.

Meillä ensimmäinen haastava vauva...pahat allergiat...valvotti useamman vuoden...nyt ihan reipas koululainen. Kuopus tuli 6 vuoden ikäerolla...myös haastava vauva. Allergiat ja refluksia, sekä tosi huonot yöt. Nyt 2, 5 v nukkuu jo paremmin..mutta edelleenkään ei yhtäkään täysin nukuttua yötä takana. Kolmannesta haaveilen, mutta en taida enää uskaltaa.

Meillä on ollut haastavia sekä eka että toka. Esikoispoika nukkui ensimmäiset kaksi vuotta hyvin huonosti. Heräili 5-10krt ensimmäisen vuoden ajan ja siitä sitten hiljalleen väheni, niin että 4v alkoi nukkua kokonaisia yöunia. Hänellä oli allergioita ja uhmaiässä sai raivokohtauksia öisin. Hänkin on hyvin vilkas, kiipeili alle vuoden ikäisenä keittiön yläkaapeille ja pihalla paineli taakseen katsomatta niin pitkälle kuin ehti. Raivokohtaukset on aina olleet todella fyysisiä eli juoksi päin seinää esim. Turvautui vielä pitkälle yli 4v lyömiseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen, mutta nyt 5v ei enää kuin hyvin harvoin muksauta pienempiä sisaruksia jos tahallaan ärsyttävät häntä. Kaikesta huolimatta hän on aina ollut hyvin iloinen ja reipas, älykäs ja ihanan liikkuvainen. Suuttuu nollasta sataan ja raivo on kovaa, mutta toisaalta myös leppyy nopeasti. 

Häntä 1v5kk nuorempi sisko on ollut myös aika haastava. Jo raskausaika oli hyvin vaikeaa ja kärsin kovista kivuista päivittäin. Se oli raskasta kun samaan aikaan oli ikiliikkujaa muistuttava vauva/taapero. Tyttärellä on ollut vielä pahemmat allergiat kuin esikoisella ja yöheräämisiäkin enemmän. Päiväunet nukkui vauvana aina kovan työn jälkeen 20min pätkissä. Kiinteiden aloittaminen oli hänellä vaikeaa, koska yksinkertaisesti kieltäytyi syömästä pitkästi yli 6kk. Oli itkuisa lapsi ja on sitä vieläkin. Tyttö on luonteeltaan tosi negatiivinen ja sinnikäs, mikä ei ole helppo yhdistelmä. 

Meillä on myös kolmas lapsi pienellä ikäerolla. Haastavaa on toki ollut, monet itkut on tullut itkettyä väsymyksestä. Toisaalta vauvavuosi on aina raskasta ja nyt kun ne ajat on ohi, saa nauttia kolmesta, erilaisesta ja omalla tavallaan ihanasta lapsesta. On myös palkitsevaa nähdä heidän kasvavan yhdessä. 

Meidän esikoinen oppi nukkumaan yönsä samana vuonna kun meni kouluun, uhmaikä alkoin 10kk kun meni hoitoon ja jatkui kunnes piti murkkuiän alkaa, siihen menessä oli meidät vanhemmat saanut kasvatettua niin hyvin että murkkuikää ei tullutkaan vaan itsenäinen fiksu nuori nainen. joka ymmärsi puhetta tai  meistä vanhemmista oli tullut korkkiruuveja, jotka tiesivät miten tyttöä käsitellä.

Kuopus syntyi kun esikoinen oli 2v4kk jäi kyllä siskonsa varjoon, kilttinä ja helppona, onneksi esikoinen rakastui siskoonsa niin että kuopus oli ainoa mitä suojeli ja varjeli silloinkin kun itse oli yksi helvetin piru.