Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä vikana äideissä???

Vierailija
04.10.2014 |

Miksi sallitte lastenne käyttäytyä huonosti itseänne ja muita ihmisiä kohtaan? Mikä siinä on perimmäisenä syynä, laiskuus? Pelko? Miellyttämisenhalu? Haluaisin kuulla rehellistä itsetutkiskelua aiheesta. Ystäväni lapset saavat suunnilleen tehdä mitä haluavat, puhuvat rumasti, eivät noudata sääntöjä, ovat vastuuttomia ja laiskoja, inttävät vastaan joka hemmetin asiasta ja valehtelevat silmät päästään. Miksi? Miksi äidit sallivat sellaista? Olen analysoinut ystäväni käytöstä seuraavanlaisesti: hän haluaa ensisijaisesti olla kaveri lapsilleen eikä siksi halua suotta aiheuttaa minkäänlaista sanaharkkaa. Hän ei ns. pärjää lapsilleen, vaan alistuu ennemmin kuin lähtee väittelemään. Hän on laiska eikä jaksa pitää kuria, ilmeisesti helpompi vain antaa asioiden olla. Miksi sellaiset ihmiset tekevät lapsia? Millaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa? Epäilen, että eivät ainakaan yhteiskunnan sääntöjä kunnioittavia, toisia ihmisiä arvostavia aikuisia. Pelkkiä hemmoteltuja kakaroita.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, mä olen nykyään niin väsynyt, etten halua tapella. Siksi en enää pidä niin tiukkoja rajoja.

Vierailija
2/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä arvostan suuresti, että joku rehellisesti myöntää missä mättää. Siinä ei ole mitään hävettävää, että myöntää puutteensa. Siinä on paljonkin hävettävää, että piilottaa pään hiekkaan, eikä muka näe mikä on ongelman ydin. Ymmärrän tuon väsymyksen, mikä siihen voisi auttaa? Vain aika? Se että lapset kasvavat isommiksi ja muuttavt pois kotoa?

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä, mikä veisi väsymyksen pois, ehkä sitten, kun lapset voivat paremmin? Mun elämä on tätänykyä vain stressiä, huolta ja pelkoa. Luonnollisesti olemme jo ls-asiakkaitakin, mutta prosessi on hidasta, ehkä jonain päivänä jälleen hymyilemme. Eikä mun väsymys ole vauva-ajasta peräisin, toisen lapsen koulukiusaaminen vain ajoi meidät "hukkaan".

 

eka vastaaja

Vierailija
4/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surullista :( Voimia sulle, toivottavasti teidän perheen asiat järjestyvät.

 

Ap

Vierailija
5/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos. Mä uskon, että taustalla on joko samanlaista kuin meillä, ja kun aikaa menee eteenpäin vanhemmat vain väsyvät, apua on vaikeaa saada. TOinen syy on varmastikin tuo kaveruusvanhemmuus, mutta siihenkin lie syynsä. Varmaan minunkin osa tuttavista ihmettelee meidän nykyistä ns holtitonta menoa, mutta en mä jaksa kaikille selitellä kaikkea. Hammasta purren vaan eteenpäin, kunhan vaan ei tule sitä aamua, että me kaikki jäämme sängyn pohjaan.

 

t. eka

Vierailija
6/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi jälleen syyllistetään äitejä? Eikö isillä ole mitään kasvatusvastuuta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos isä ei ole lasten elämässä mukana?

Vierailija
8/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vain mutua lähipiiristä, jos äiti on kaverityyppiä, isä saattaa olla hyvinkin jämäkkä, jopa liian jämäkkä, jolloin vanhemmat ovat liian erilinjalla, eikä siinä yksi isä ihmeisiin pysty, kun todennnäköisesti lapset osaavat pyörittää sitä äitä... Siksi varmaan äidit ovat maalitauluina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, täälläkin väsymys ja yh-elämä. Yksi lapsi erityislapsi ja syö lähes koko aikani. Muut lapset jäävät taustalle ja nyt alkanut tulla muillakin häiriökäyttäytymistä mm.kiroilu, valehtelu. Erityislapsella silti pahinta, arvaamaton käytös. Lasten isä on lähes tulkoon pessyt kätensä koko touhusta; näkee lapsia 2-4tuntia kuukaudessa. Lähipiiri auttaa, muttei jaksa lapsia. Erityislapsen käytös on hankalaa muillekin.
Häpeän lapsiani. Tai erityislasta ja toista lastani, joka ollut melkein koko ikänsä ns.kiltti lapsi, mutta nyt uhmaa. Julkisesti eivät tottele ja kiroilevat. Muut lapset osaavat käyttäytyä pääsääntöisesti. Pyrin puuttumaan lasteni käytökseen, mutta joskus se vain pahentaa. Ulkopuolinen varmaan tulkitsee välinpitämättömäksi.
Usein tulee mietittyä, että olen tosi epäonnistunut ja surkea äiti. Jäävätkö lapset minulle katkeraksi, koska en ole onnistunut?

Vierailija
10/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni kukaan sellainen, joka tietää tehneensä parhaansa, ei voi olla epäonnistunut. Kuitenkin on yritetty niillä resursseilla, mitä on käytettävissä. Pahinta on se, ettei edes yritä.

 

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemii 10!

Tiedän tunteen, kun joku lapsista vaatii liikaa aikaa ja sehän on luonnollisesti muilta pois, ja toki ne helpot sitten joskus alkavat oireilla sitten myös. Siihen lisäksi ehkä mammalla alkaa vaihdevuodet :D

 

t.eka

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kolme