En kuulemma ikinä auta. Kaikkee sitä.
Arvasin jo heti aamulla, kun puhelin soi ja näin kuka soittaa. Tiesin, että nyt taas halutaan jotain. Tai sitten ilmoitetaan, että joku on kuollut. Soittaja oli siis sukulaiseni. On päättänyt pitää pienet juhlat ja oli päättänyt, että minä teen sinne voileipäkakkuja. No mikäs siinä. Olen ennenkin tehnyt, kun on tarve ollut. Ajankohdan kuullessani jouduin sanomaan ettei onnistu mitenkään. Olemme mieheni kanssa matkoilla tuolloin. Ja sitten saan kuulla miten en koskaan auta ja miten aina kaikki muut kyllä. Sen verran kävi nyrppimään tuo etten muka ikinä auta ja sanoin et anteeksi vaan, mutta ihan äkkiseltään niin hällä on 7 lastenlasta ja jokaiseen niihin ristiäisiin olen mm tehnyt voilepäkakkuja.
Aika outoa sanoa ettei koskaan auta jos ei satu sopimaan. Ehkä joku niistä muista sitten tekee voileipäkakut :)
Kommentit (8)
Kuulosti siltä kuin mun äiti olis sulle soittanu. :D On ulkoistanut kotihommansa niin että ei jää itelle muuta kuin valittaminen.
Mä olisin todennut että ok, tästä lähtien todella en ikinä auta, en noin kiittämättömiä ihmisiä... Ja pitänyt sanani myös.
Ei ole ammattini. Se nyt vielä puuttuisi :) Vuosien aikana vaan innostus ja kokeilut. Omien lasten syntymäpäivistä lähtenyt kokeilut tehdä jotain muuta, kuin tavallinen kermakakku. Ja se on sitten laajentunut suolaiseenkin puoleen. Sitten on vaan kotosalla leiponut, kokkaillut ja harjoitellut.
t. ap
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei tuollaisia kannata ajatella. Ihminen on pukanu sinuun vain pahaa oloaan sen kummempaa tarkoittamatta. Kunhan sai jollekkin kiukkuaan purkaa. Unohda koko juttu, elämä on helpompaa niin.
Hei.
Koet, että olet pitänyt rajojasi ihan asiallisesti, mutta toinen ei ymmärrä eikä kunnioita niitä. Ein sanominen ja kieltäytyminen ovat vaikeita asioita. Osittain juuri siksi, että sitten on kestettävä toisen osapuolen reaktio ja epäreilutkin vastakommentit tai ruinaamiset. On kuitenkin tärkeä siitä huolimatta pitää rajansa. Jos jatkuvasti tekee yli sen, mitä kokee sillä hetkellä voivansa, siitä yleensä seuraa vain huonoja juttuja.
Sinun kannattaa muistaa, että kukin on vastuussa omista tunteistaan. Se, että kieltäytymisesi aiheutti toisessa pettymystä, ei tarkoita, että teit väärin. Joskus oikeistakin valinnoista seuraa muiden kannalta pettymystä. Hyvää reissua sinulle ja tuttavasi varmaan saa tilattua kakut konditoriasta.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 10:31"]
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei tuollaisia kannata ajatella. Ihminen on pukanu sinuun vain pahaa oloaan sen kummempaa tarkoittamatta. Kunhan sai jollekkin kiukkuaan purkaa. Unohda koko juttu, elämä on helpompaa niin.
[/quote]
Kyseisen henkilön tuntiessa niin ei ole vain purkanut tunteitaan. Kyllä maar unohdan asian. Ei ole mun ongelma jos mulle ei nyt sovi. Ei vaan ole mukava kuulla ettei ikinä, kun se ei ole totta.
Tehkööt joku muu juhliinsa voileipäkakut.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 10:29"]Ei ole ammattini. Se nyt vielä puuttuisi :) Vuosien aikana vaan innostus ja kokeilut. Omien lasten syntymäpäivistä lähtenyt kokeilut tehdä jotain muuta, kuin tavallinen kermakakku. Ja se on sitten laajentunut suolaiseenkin puoleen. Sitten on vaan kotosalla leiponut, kokkaillut ja harjoitellut.
t. ap
[/quote]
Se onkin oiva harrastus, mullakin lähti harrastuksesta olen siis alkuperäiseltä ammatiltani ihan muuta, ja nyt mä olen ostamassa omaa leipomoa :D varo vaan, tälle tielle on moni jäänyt (;
Voi että, samanlainen tilanne täällä :) olet vielä vissiin ammattisisko? täällä sukulaisten kynimä leipuri-kondiittori :D