Miten suhtautuisit, jos 19-vuotias lapsesi aikoisi muuttaa pois kotoa?

Tuen lastani hänen elämässään. Kuinkas muuten? Otan selvää mihin hän muuttaa ja mitä tarvitsee.

Mikä kysymys tuo nyt on? Ihan normaalisti?

Niinhän tuo teki :) ja ihan mielettömän hyvin on pärjännyt!

Ihan ok jos talous ym asiat ovat kunnossa.

Ja opiskelee ja/tai käy töissä.

Haikealta tuntuisi. Pari kyyneltä vuodattaisin. Jos asuisi samalla paikkakunnalla ja opiskelisi, niin käskisin miettiä, kannattaako rahallisesti. Sitten sanoisin, että jos alkaa kaduttaa, voit muuttaa takaisin. Sanoisin, että saanko asuntoosi vara-avaimen. Sanoisin, että käy usein katsomassa ja pidä itsestäsi hyvää huolta.

Sehän on aikuinen? Miten niin?

19-vuotias? Siis lukion käynyt nuori ihminen? Yleensä juuri tuossa iässä lähdetään opiskelemaan johonkin toiseen, isompaan kaupunkiin. Itse olin silloin 20-vuotias, mutta olisin lähtenyt jo vuotta aiemmin, jos olisin silloin yliopistoon päässyt. Piti sitten vuosi vielä kotona olla.

Soronoo?

Olisin tyytyväinen, että ottaa vastuuta elämästään. Muutin myös 19-vuotiaana pois kotoa.

No suurin osa varmaan muuttaa tuon ikäisenä.. Outo kysymys..

Kyselin mielenkiinnolla mistä asunto on, missä ja kuinka paljon on vuokra, sitten kysyin koska se vapautuu ja missä kunnossa se on. Onnittelin ja suhtauduin positiivisesti. Siitä se lähti..

Molemmat muuttaneet tuon ikäisenä mutta nuoremman kohdalla omaan asuntoon muuttamisessa ei ollut mitään järkeä. Ei lähtenyt opiskelemaan vaan juomaan perseet olalle ns kavereiden kanssa. Kaikki säästöt meni aivan hetkessä ja kaikki asiat meni entistä huonommin. Hyvä että on vielä hengissä yleensäkään. No kaveri jo kuoli.

hankkisin tehokkaat lukot ensinnäkin kaikkiin oviin joihin lapsoseni ei avainta tule omistamaan. yksin ei pääse kotoa mihinkään. puhelimeen ja lompakkoon seurantalaitteet varmuudeksi. netn käytön säännöstely sekä toki tiukat puhuttelut miksi hänen ikäisensä ei tarvitse vielä moisia aikuisten asioita ajatellakaan. mitä itse ajattelit? nynnyjä curling-kaverivanhempia nuo edelliset

Minun 19v lapseni odottaa esikoistaan. kun muutti 16 vuotiaana olo oli haikea. Muutro on vain lähentänyt meitä.
Toinen lapsi muutti 18 vuotiaana ja autoin ensimmäisten tavaroiden hankkimisessa ja olin aina tukemassa. Kiva että haluaa itsenäistyä, autan siinä minkä pystyn ja saan.

Olisin tyytyväinen. Terve lapsi haluaa aikuiseksi tultuaan itsenäistyä. Kammottaisi jos peräkammarinpoika/tyttö nurkkiin roikkumaan eikä löytäisi omaa paikkaansa elämässä.

Oletteko keskustelleet jo ehkäisystä? ;)

Auttaisin pakkaamaan.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:00"]Niin. 
[/quote]

Taisin muuttaa kotoa jo ammattikouluun ja hyvin olen pärjännyt(ikää nyt 32v) opin itsenäisyyttä ja sen että omilla on pärjättävä viimeiseen asti. Jos oma lapseni ilmottaisi muutostaan vasta19vuotiaana auttaisin kaikessa mahdollisissa hankinnoissa ja onneksi on puhelimet että voi aina soittaa äitille :)

Olen 19-vuotias ja mun äiti ei olisi varmaan tän ikäiseksi asti edes jaksanut katsella mua kotona. :D Kaks vuotta sitten jo muutin pois.

Itse muutin 16-vuotiaana, joten jos nuori olisi ikäisekseen ihan normaalilla kehitystasolla, tukisin tietysti häntä tavoitteissaan.