Ylimielinen kokoomus kahmii virkapaikkoja

Entisen ulkoministerin ja nykyisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin junailemat muutamat virkanimitykset ovat nostattaneet ansaittua kohua. Ne eivät ole olleet vain huonossa huudossa olevia ”poliittisia virkanimityksiä” vaan niillä on ollut lisäleima: kaverille pitää järjestää töitä.

Kritisoituja nimityksiä on muutaman viikon sisällä jo kaksi.

Viime töinään ulkoministerinä Stubb järjesti henkilökohtaisen diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon arvostettuun osastopäällikön virkaan ulkoministeriöön. Avoinna ollutta tehtävää haki 25 henkilöä. Joukossa oli paljon kokeneempia kuin nimitetyksi tullut Stubbin lähipiiriläinen. Ministeriön henkilöstöyksikkö ehdottikin toisen hakijan nimittämistä, mutta Stubb ei esittelystä piitannut.

Kaiken lisäksi Stubb teki nimityksen siis viimeisinä ministeripäivinään. Olisi ollut korrektia jättää nimitys uuden ulkoministerin tehtäväksi.

Samanlaisen tempun Stubb teki heti uuden hallituksen ministerinä. Hän nosti entisen erityisavustajansa Jori Arvosen EU-sihteeristön apulaispäälliköksi. Arvonen on toiminut aiemmin myös mm. kokoomuksen ohjelmajohtajana sekä kokoomuksen kansainvälisten asioiden päällikkönä.

Ehdolla oli 18 hakijaa. Heidän joukossaan oli mm. EU-suurlähettiläs Marja Rislakki, jolla on EU-kokemusta jo Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen ajalta.

Kummatkin nimitykset olivat sekä poliittisia että ministerin lähipiiriä suosivia.

Muistissa on sekin, miten kokoomus valitutti Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan nuoren ja kokemattoman kokoomuspoliitikon, vaikka tehtävässä on vastattava jättimäisen yrityksen kokoluokkaa olevasta pääkaupungin sosiaali- ja terveystoimesta.

Ylimielinen kokoomus touhuaakin virkanimitysten parissa kuin norsu posliinikaupassa. Ja kun jyrätään, tulee väistämättä rumaa jälkeä.

Sellaista populistista virkakieltoa ei tosin nykypäivinäkään pidä rakennella, että politiikassa mukanaolo rampauttaisi viran hakijan tai tekisi hänet jotenkin epäpäteväksi tai vähintään epäilyttäväksi. Päin vastoin, politiikka on usein kova koulu, joka antaa paljon sellaista lisäosaamista, mitä muissa opinahjoissa ei saa. Monissa viroissa ja tehtävissä on välttämätöntä tietää, miten yhteiskunnallinen päätöksentekokoneisto toimii. Hyödyllistä on myös olla hyvin verkottunut ja tuntea paljon erilaisia päättäjiä.

Raja on kuitenkin helppo vetää. Politiikassa mukana olo ei voi merkitä viranhaussa ylivoimaista etua. Pelkästään se ei yleensä pätevöitä. Tarvitaan opintoja, suorituksia ja muutakin kokemusta.

Silloin kyllä mennään varmasti metsään, jos nimittäjä ryhtyy suosimaan kavereitaan tai lähipiiriään. Niin Stubb on nyt tehnyt.

Keskustaa on takavuosina moitittu samasta pelistä. Viime hallituskausina moitteisiin ei ole kuitenkaan ollut todellisia syitä, vaikka joutavaa jupinaa on ollutkin. Niinpä kun esimerkiksi Olli Rehn nimitettiin Suomen ehdokkaaksi EU-komissaariksi tai Liisa Hyssälä Kelan johtoon, periaatteelliset keskustan vastustajat yrittivät oikein etsimällä etsiä arvostelun syytä.

Ei sellaista löytynyt. Kaikkien oli pakko myöntää, että valituiksi tulivat pätevimmät.

http://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/ylimielinen_kokoomus_kahmii_virkapaikkoja_5362881.html