Lue keskustelun säännöt.
Päätin että tänään hymyilen jokaiselle ihmiselle.
02.09.2014 |
Eikös sitä sanota, että kun hymyilee ihmiselle,hän hymyilee takaisin? Tänään olin niin hyvällä tuulella aamulla että päätin hymyillä iloisesti jokaiselle joka tulee vastaan.
Bussissa hymyilin kuskille. Sain epämääräisen, surullisen hymyn joka näytti väkisin väännetyltä. Matkustajillekin hymyilin aitoa iloista hymyä. Kaikki käänsi kiusaantuneena katseen pois, yrittäen näyttää siltä että minua ei olisikaan. Ainoastaan yksi teini vastasi hymyyn takaisin, oikeasti iloisen näköisenä.
Kaupassa hymyilin kassalla. Kassaneiti katsoi halveksuen ja kysyi mikä naurattaa. Asiakkaillekin hymyilin iloisena. Kukaan ei hymyyn vastannut, paitsi kasa 7-9-vuotiaita tyttöjä.
Töihin menin ja koitin hymyillä vielä "iloisena" muille. Siivooja hymyili takaisin, muut näytti pelokkailailta ja kiusaantuneilta, jotkut väänsi hirveän näköistä tekohymyä erittäin typerän näköisenä. Monet myös käänsivät katseen heti poispäin, ja välttivät katsekontaktia.
Nyt tulin kotia. Suuhun sattuu hymyileminen. Eikä ole kovin iloinen fiilis enää. Nyt se on todistettu, suomalaiset ovat masentunutta, epäiloista kansaa.
Kommentit (5)
Pitäisin oikeasti pelottavana sellaista ihmistä, joka hymyilee bussissa tuntemattomille ihmisille. Toivoisin, etten jäisi samalla pysäkillä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin sinut tänään. Olet harmaapäinen vanha nainen, joka hymyilit minulle K-Supermarketissa joka kerran kun kärrymme kohtasivat. En hymyillyt takaisin. En tunne sinua.
Minun missiona on tänä syksynä töissä iloisuus, positiivisuus, lämpö ja hymy. En ole tästä puhunut kenellekään, mutta senkin edestä olen hymyillyt, tsempannut valittajia, myötäelämistä ja kaivanut positiivisia puolia, ymmärtänyt ja antanut paskapuheidenkin mennä ohi jäämättä niihin roikkumaan.
Edustan esim. erästä vähemmistöä jota uusi pomoni ei tiennyt. Kävi ilmi, että hän välttää tietoisesti palkkaamasta minunlaidiani ihmisiä ja puhujia minullekin suoraan paskaa edustamastani vähemmistöstä. Annoin asian olla enkä kanna kaunaa, olennollut ystävällinen hänelle. Myöhemmin hän tajusi kai mokanneensa ja on ollut aika kylmä ja jopa epäystävällinen, edelleen olen ollut kohtelias ja ystävällinen. Uudessa työyhteisössä on muutenkin ehkä ilmapiirissä parantamisen varaa, on mutta ehkäpä omalla missiollani saan hyvää aikaan! Hymyillään elämälle! Se on ihanaa! Ihmiset ovat pohjimmiltaan ihania! Aina!
HUH, miten suomalaiset voi elää noin ahdistavassa ilmapiirissä?
Onneksi ei tarvitse asua siellä happamien naamojen maassa. :c
Sulla on hirveän pakottava asenne tuossa. Ihan suoritus, mutta niinhän suomalainen "sosiaalisuudella" päähän -asenne usein on. Mä hymyilen kun hymyilyttää, olen pokerinaamalla, kun siltä tuntuu. Suomessa on ongelmaksi asti näitä tyyppejä, joiden mielestä koko aja pitäisi kälättää ja niiden hymykin on jotain ihan muuta kuin se ihana ja aito, joka sopivissa tilanteissa ihanien ihmisten kasvoille syttyy.