Imetys kuvotti!

sua ei huvittanut ja sillä ok.

Ehkä kuvotus johtui psyykkisistä syistä, vahinkoraskaus ja siihen liittyvät tunteet?

Useasti vauva kuitenkin piti nänniä suussaan/suun sisällä, pyöritti päätään ja itki.

Imuote oli varmaankin ok. Tai ainakin kätilöiden mielestä oli, eikä imetys sattunut missään vaiheessa.



ap

Sairaalassa koko ajan joku sörkki rintoja, ja sitten olisi pitänyt jollekin neuvolan likanplantulle myös esitellä, miten homma toimii. Ja lisäksi keskustella oman fysiologian yksityiskohdista joka ainoan kiinnostuneen kanssa.



Ja kyllä - olen imettänyt.

(muuten en tätä tarinaa kommentoi, ei oo oikein mitään sanottavaa), mutta: mä sain vauvan ollessa tasan kaksiviikkoinen oikeaan rintaan rintatulehduksen sen takia, koska jostain syystä aina oikealla rinnalla ollessaan poika sai karseen raivarin ja kieltäytyi täydellisesti imemästä. Ei keksitty neuvolan terkkarin kanssa siihen mitään järkevää syytä, koska esikoinen nimenomaan söi paremmin oikeasta ja maitoa meidän mielestä niistä tuli ihan samanlailla kummastakin.

Lapsuuteni on ollut ihan tavallinen.



En myöskään mitenkään arastele rintojen koskettelua seksin yhteydessä tms.



ap

Lypsykone.

Tai ei ensimmäiset 2kk mutta sen jälkeen pikkuhiljaa minua oikeasti oksetti ja tuntui että kaikki voimat lähtivät koko kropasta. Se oli kamalaa ja surullista, sillä en olisi halunnut tuntea niin. Podin syyllisyyttä tästä, sinnittelin 5 kuukautta kunnes vauva itse alkoi vieroittua rinnasta ja minä en enää jaksanut kun se oli niin raskasta. Minua masensi suuresti joka imetyksellä ja myös maidon noustessa. Lääkärit epäilivät sen johtuvan osittain hormoneista ja osittain masennuksesta. Mutta nyt on parempi olo. Harmi ettei kaikilla imettäminen mene kuin unelma vaikka haluaisi. Älä välitä syyllistäjistä, eivät tiedä mitä tunnet.

mutta imetin kuitenkin koska maitoa tuli jonninverran. Lapsi sitten itse 6 kk:n iässä lopetti tissuttamisen.

Raskaus oli toivottu ja jo raskausaikana oli semmosia tuntemuksia että imetys ei ole oikein " mun juttu" . Tuntemukset eivät pahemmin muuttuneet synnytyksen jälkeen, osittain väkisin imetin koska muut sitä olettivat (sairaalassa, neuvolassa). Alkuvaiheessa sai iltaisin korviketta mutta muuten niin rintamaidolla suurimman osan ajasta pärjäsi. Alku oli myös tuskaa, apua en saanut väärään imetysotteeseen ja jouduin sitten rintakumia käyttämään. Sitten en myöskään siitä meinannut päästä ensin eroon.

Insestiä ei ole takana tai muuta hyväksikäyttöä. Ihme että mitään muuta syytä ei voi av-mammojen mielestä olla jos imetys ei ole jokaisen naisen mielestä se ihanin asia maailmassa.

Nyt odotan toista ja imetys ei edelleenkään ole se ihanin asia maailmassa mutta olen ajatellut kuitenkin lapsen takia yrittää.

Muita en syytä huonoiksi äideiksi sen takia että imetys ei ole " se juttu" . Imetys ei ole äitiyden mittari vaikka joidenkin mielestä onkin.

ja sellainen pitäis mun mielestä muidenkin mielipide olla.



Mutta kun ei oo, niin en voi pakottaa muita ajattelemaan mun tavalla sen enempää kuin muut mua omalla tavallaan.



Niin se vaan menee.

Ne oli taas vain mun kun lopetin imetyksen, vähän eri syistä kuin ap. Mullakin on ollut lapsi terve, eikä allergioita, nyt jo kohta 3-vuotias. Perhekerhoissa noi taaperoimettäjät aina paasaa mitä milloinkin taas on kunkin lapsi sairastellut ja yhtämittaa. Vaan ei sairastele korvikelapset. Mun mielestä on tosi yleistä, että korvikevauvat ei sairastele, tai sairastelee vähemmän kuin taaperoimetetyt, että pitäisi tehdä uusi tutkimus, jonka lopputulos todennäköisesti olisi se, että korvike suojaa infektioilta.

Ymmärrän, että haluat uskotella tehneesi oikean valinnan päätyessäsi korvikeruokintaan rinnan sijaan. Valitettavasti vaan huono omatuntosi ja kyvyttömyytesi ei muuta faktoiksi kuvitelmiasi siitä, että lehmän maito olisi ihmislapselle parempaa kuin ihmisen maito.

Mä voisin kertoa omasta tuttavapiiristäni aivan erilaisia esimerkkejä. Ja sairain tuntemani 2-vuotias on muuten lapsi, jota ei imetetty ollenkaan. Flunssaa toisensa jälkeen, korvatulehdusta, putketusta, mikä tahansa tauti liikkuu niin tää lapsi saa sen.

Vierailija:

Mun mielestä on tosi yleistä, että korvikevauvat ei sairastele, tai sairastelee vähemmän kuin taaperoimetetyt, että pitäisi tehdä uusi tutkimus, jonka lopputulos todennäköisesti olisi se, että korvike suojaa infektioilta.

tämän rintaruokinta vs pulloruokinta kinastelun lopettaa taas tältä illalta. Jokainen tekee niinkuin itselle on parasta.

Sinä, ap, teit juuri oikean päätöksen sinun ja vauvasi kannalta. Se, että tällä palstalla tuntuu olevan tungokseen asti imetysfanaatikkoja ja sektioituja vihaavia, ei vie sinun oikeuttasi olla ylpeä omasta päätöksestäsi.



Ja mitä näihin imetystutkimuksiin tulee, totta kai suurella otannalla otettujen tutkimusten mukaan onkin, että ihmismaito on ihmivauvalle parasta mahdollista ravintoa. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö imetetty voisi olla hirveässä korvatulehduskierteessa ja korvikkeilla ruokittu terve kuin pukki. Vauvatkin ovat yksilöitä. JA sairastumiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin vain ja ainoastaan se imetys.

KYllä minäkin toivoisin, että jos olisin henkisesti ja fyysisesti ihan loppu ja vihaisin imetyshetkiä, minulla olisi rohkeutta lopettaa se. Ei se lapsellekaan voi olla hyväksi, että äiti on puolikuollut. Kyllä se äidin olotila ja stressitaso vaikuttaa siihen lapseen.



Onnea itsenäisen päätöksen tehneille ihmisille!

Imetän tällä hetkellä kolmatta lastani ja täytyy sanoa, ettei imetys ole koskaan ollut " mun juttu" . Ekaa imetin kaksi kuukautta, toista puoli vuotta ja tämän kanssa pyrin kanssa tonne puolen vuoden hujakoille ihan vauvan takia. Jotenkin imetys on aina tuntunut suht epämiellyttävälle, joten tiedän miltä susta tuntuu! Ja loppukaneetiksi... olen ihan riittävän hyvä äiti!

ps. kaikki lapset ollu ihan terveitä

Ameliini:

No kyllä minäkin itseni tunsin eläimelliseksi lehmäksi, jolla ei ole arvoa naisena tai ihmisenä.

Lypsykone.

En tajua mikä imettämisessä voi olla vastenmielistä, siis VASTENMIELISTÄ?



Onneksi nykyään saa lastenruokaa ja korvikkeita jne. kaupoista, muuten kuolis ihmiskunta sukupuuttoon...

Vierailija:

Onneksi nykyään saa lastenruokaa ja korvikkeita jne. kaupoista, muuten kuolis ihmiskunta sukupuuttoon...

Oma vauvani on melko pienestä, juuri suunnilleen pariviikkoisesta saanut rinnalla kiukkukohtauksia: (käytetään sitten tuota ilmausta) vetänyt selkää kaarelle ja karjunut pää punaisena. Muuten on rauhallinen vauva, ei pahemmin itke. Imetän kyllä, alussa annoin lisämaitoa silloin kun vauva kiukkusi eikä huolinut rintaa, mutta pian lopetin sen ja olin vaan kylmästi tarjoamatta rintaa silloin kun toinen veti siitä pultit. Piti vaan kommentoida tuohon " kaksiviikkoinen ei saa rintaraivareita" -juttuun.