Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa ystävää pääsemään yli eron aiheuttamasta katkeruudesta?
02.09.2014 |
Erosta nyt 2 vuotta, ja edelleen ystävättäreni on käsittämättömän katkera ja vihainen. Eron syynä oli lähinnä ystävättäreni masennus, jonka hoidossa ex auttoi pari kertaa (siis muutaman sairaalajakson yli). Sitten hänen voimansa hoitaa tätä sairautta (ja sairastunutta) loppuivat, ja hän muutti pois. Nyt miehellä on uusi naisystävä, joka on mielestäni oikein mukava (=tavallinen) kahden lapsen äiti.
Ystävälläni on kolme lasta, 13, 11 ja 6v. Lapset ovat pääasiassa äidillä, mutta joka toinen viikko to-su isällään. Äiti vastustaa edelleen näitä vierailuja isän luona, sillä hänen mielestään lapset eivät kestä vuoroasumista, isä ei ole sopiva hoitamaan lapsia ja naisystävä (tietysti) antaa huonon roolimallin kun ei ole akateemisesti koulutettu.
Tilanne on siis aivan kestämätön lapsille. He ovat pääosan ajastaan väsyneen, kireän, katkeran ja kiukuttelevan äidin kanssa. Äidin mielestä lapset eivät saa hyvää lapsuutta, kun elävät eroperheessä. Äiti ei näe lapsissaankaan mitään hyvää, kaikki harrastukset menevät hänen mielestään ihan pieleen (oikeasti pärjäävät oikein hyvin), lapset eivät jaksa lukea läksyjä 2 tuntia päivässä ja lapset vain haluaisivat pelata wiillä (älypuhelimia ei voi heille antaa, koska se johtaisi tuhon tielle).... Lisäksi äiti pitää lapsiaan aivan pikkulapsina (=ihmettelee kun isommat lapset eivät halua lähteä korkeasaareen tai kotieläinpuistoon, ja loukkaantuu kun lapset eivät halua lähteä hänen kanssaan).
Kaiken lisäksi ystävättäreni on aika ajoin niin huonossa henkisessä kunnossa, että joutuu ottamaan (=passitetaan) sairaslomaa töistään. Ystävätär ei suostu lääkehoitoon, ja jättää terapian käymättä.
Mitään ideoita kenelläkään miten tällaista perhettä voisi auttaa?? Olen koettanut olla ystäväni tukena, jutella ja kuunnella, mutta mikään ei tunnu auttavan. Aika ei näytä parantavan tilannetta, melkeinpä tähän asti on mennyt huonompaan suuntaan. Hänen exänsä on jo "luovuttanut", eli hoitaa lapsensa hyvin kun ovat hänellä, mutta ei halua olla missään ylimääräisissä tekemisissä naisen kanssa ellei hän muuta käyttäytymistään.
Kommentit (5)
Yritetty on. Ja hoidossa käy aina vain ne pakolliset kerrat kun passitetaan töistä saikulle. Mutta ei hän itse myönnä tarvitsevansa apua, joten eipä sitä hoitoa pakollakaan anneta (tai siis on ollut tahdonvastaisessa hoidossakin, mutta tuskin joutuu enää kun mies ei ole enää häntä sinne viemässä).
Eniten tässä surettaa lapset, jotka joutuvat toimimaan vanhempien välillä puskurina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on sairastunut vihaan ja katkeruuteen. Ne voivat toisaalta olla hänen pelastusrenkaansa. Kertomasi perusteella on nimittäin niin, että hän on itse ajanut suhteen karille ja ero oli hänen ja hänen masennuksensa syytä. Jos hän joutuisi luopumaan katkeruudestaan ja vihastaan, hän joutuisi käsittelemään sitä, että on itse sössinyt suhteen ja aiheuttanut sen ajautumisen eroon. Se voisi olla jotain niin kestämätöntä, että hän saattaisi jopa tappaa itsensä.
Sinuna antaisin asian jo siksi olla. Joskus pitää hyväksyä huono tilanne, jos vaihtoehto olisi vain vielä huonompi. On harmi, että lapset joutuvat kärsimään, mutta realistisesti sinulla tai kenelläkään muulla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa. Tietenkään ystäväsi ei hyödy terapiasta ja yrittää luistaa siitä. Sehän ajaisi häntä kohti sitä, että hänen pitäisi luopua vihasta ja hyväksyä oma osuutensa siihen, että asiat menivät niin kuin menivät.
Kurja tilanne. Kaikki ei mene todellisuudessa pakettiin ja rusetti päälle -tyyppisesti. Jossain vaiheessa muuten et enää sinäkään jaksa tuota :/
JOtenkin näin olen itsekin päätellyt. On surullista jättää auttamatta ystävää ja hänen lapsiaan, mutta ehkä se on ainoa vaihtoehto.
Ystävälläni erosta on 13 vuotta ja viha on edelleen puheissa jatkuvasti. Myös exän uuden perheen stalkkausta kuvassa mukana. Kauhean surullista, että ystäväni unohtaa elää oman elämänsä kokonaan.
Ohjaa hoitoon. Sinä et pysty häntä auttamaan.