Sain tietää lapsettomuudesta.
Olen vasta alle kolmikymppinen ja uutinen järkytti minua. Olen aina ajatellut itseni äiti hahmona ja haaveillut n. 3 lapsesta. Ihmisille joille olen tästä kertonut asenne on ärsyttävä ''no adoptoikaa, onko se muka niin tärkeää että lapsi on oma''. No ei ole ei, mutta adoptio ei ole mikään ''jaa laitetaanpas hakemus vetämään'' juttu vaan raskas ja kalliskin projekti mihin kaikilla ei vaan rahkeet riitä. Hoidot on pois suljettu, koska niissä onnistumisen mahdollisuudet ovat niin pienet. Tutut joilla on lapsia pitävät minua ja miestäni itsekkäänä velana ja emme vain ymmärrä millaista elämän oikeasti kuuluisi olla. Tämä ei ole helppoa ja ihmisten joksikin leimaaminen tuntuu pahalta, välillä on tullut kuittia että ''ettekä osaa panna'' jne.
Kommentit (3)
Surullista. Vaatii varmasti työtä hyväksyä tämä asia. Suosittelen silti lämpimästi, että pohditte vakavasti adoptiota. Siinä kun prosessi vie oman aikansa.
voisitko harkita, että toimisitte tukiperheenä jollekin lapselle?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 15:38"]Surullista. Vaatii varmasti työtä hyväksyä tämä asia. Suosittelen silti lämpimästi, että pohditte vakavasti adoptiota. Siinä kun prosessi vie oman aikansa.
voisitko harkita, että toimisitte tukiperheenä jollekin lapselle?
[/quote]
Adoptiota on vaikea ajatella kun emme ole eläneet ''täydellistä ja tahratonta'' elämää, jotenkin itselläni on sellainen mielikuva että adoptiossa ollaan erittäin erittäin tarkkoja pienistäkin karikoista elämässä. Tukiperhe toimintaa olemme ajatelleet. mutta sivusta tällaista seuranneena olen huomannut senkin raadollisuuden, mahdollisuus ''menettää'' lapsi luotaan millä hetkellä hyvänsä.
Olen pahoillani, oli varmasti isku vasten kasvoja.
Järkyttävää, että ihmiset kommentoivat noin lapsettomille pariskunnille.