Lue keskustelun säännöt.
Miksi kehonkuvani ei palaudu/ole realistinen
13.08.2014 |
Ennen kahta raskautta olin tyytyväinen itseeni. Olen 165cm ja painoin 60-62kg. Urheilin ja olin lihaksikas ja vatsakin oli kiva.
Raskaudet toki muuttivat kehoa eikä vatsakaan ole aivan palautunut. Tai on mutta on arpinen ja nahka on löysä.
Olen nyt kevyempi kuin ennen raskauksia, painan 57 kg. Olo on kuitenkin epämiellyttävä ja tunnen itseni lihavaksi vaikka näen peilistä etten ole. Tekisi mieli vain laihduttaa ja välttelenkin herkkuja. Urheilen kyllä ja siitä tulee hyvä olo ja raskauden jäljiltä hoikistunutta kehoa kehutaan.
Onko muilla ollut samaa ettei ole sinut itsensä kanssa ja mitä voisin tehdä saadakseni terveemmän kehonkuvan?
Nuorin lapsi on jo yli vuoden.
Kommentit (3)
Imetätkö vielä?
Musta tuntuu että aloin "normalisoitua" vasta kun lopetin imettämisen.
Enkä nyt suosittele että lopettaisit imettämisen jotta voisit keskittyä itseesi, vaan että imetys on minusta jonkunlainen poikkeustilanne jonka aikana voi olla kaikenlaisia erilaisia kummia fiiliksiä.
Toinen mitä ehdottaisin on telkkari- ja naistenlehtipaasto: loppuu se epärealismi kun ei sitä mikään ruoki ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ilmeisen vääristynyt kehonkuva ollut koko ikäni. Muistan jo joskus 11-vuotiaana katselleeni reisiäni ja miettinyt että ovatpa ne paksut vaikka olin ihan normaalipainoinen lapsi. Laihimmillani olin lukiossa, jolloin painoin 54kg ja olin 175cm pitkä - pidin itseäni silloinkin läskinä ja peittelin "valtavaa" mahaa käsilläni. Silti en ole ikinä sairastunut syömishäiriöön, onneksi, taidan pitää liikaa ruoasta.
Välillä olin lähemmäksi 70kg ja tunsin oloni todella, todella lihavaksi vaikka BMI oli vielä täysin normaali. Nyt olen taas ~60kg ja elän näennäisin terveellisesti, syön hyvin, välillä myös herkutellen ja harrastan säännöllisesti liikuntaa ja nostelen painoja. Kroppa muuttuu painoharjoittelun myötä muttei siltikään tarpeeksi, vaan aina on lihava ja löysä olo pohjimmiltaan. Kuvien ottaminen aina välillä auttaa hieman, niitä pystyy jotenkin objektiivisemmin tarkastelemaan, varsinkin jos rajaa päänsä pois ja yrittää miettiä miten suhtautuisi tuohon kroppaan jos se ei olisi omani. Suhtautuminen on heti paljon lempämpää, huomaan.
Yritän myös pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joissa on hyvä olla, ja jotka istuvat - se tekee paljon jo. En tiedä miten tästä "parantuisi", tulisipa tänne muitakin vastauksia, joista saisin minäkin apua.
Sinulla on varmasti oikein kaunis kroppa oikeasti edelleen kun pidät siitä noin hyvin huolta liikkumalla ja syömällä terveellisesti :)