Lue keskustelun säännöt.
Itkettää poikani puolesta
15.02.2006 |
Luin tuon tukistamisketjun, ja minulle tuli tosi paha mieli omasta toiminnastani. En ole koskaan fyysisesti pahoinpidellyt 1v10kk poikaani, mutta pari kertaa olen väsyneenä huutanut ihan suoraa huutoa, vaikkei poika ole edes tehnyt sinänsä mitään pahaa. Kerran tahtoi auttaa saunan lämmittämisessä, eikä uskonut ettei tulipesän luokse saa tulla. Samalla mua ärsytti, kun en meinannut saada puita syttymänä - huusin pojalleni " painu nyt pois täältä!" . Voi jestas että tuntuu vieläkin pahalta :( Taidan olla aika herkkä, mutta eihän noin pieni voi mitenkään ymmärtää, miksi äiti on yhtäkkiä pelottava ja huutaa.
Luin jostain, että huutamalla lapsi oppii vain juuri tuon, että äiti on toisinaan pelottava, kuin että oppisi tottelemaan.
Kommentit (3)
Muistankin kun jo pienenä minun piti kontrolloida tekemisiäni, ettei äiti vaan suuttuisi. Ja yrittää pitää äiti hyvällä tuulella. Todella kamalaa pienelle lapselle, se heijastuu nykyisin myös aikuisuuteeni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin pahoin kiitos miehen alkoholiongelman, jatkuvan valvomisen jne. ja se purkautui lapsille huutamisena. Valitettavasti. Toisaalta kyllä halasin ja rakastin heitä tosi paljon. Olosuhteet ovat muuttuneet, en hermostu enää kuin kerran vuodessa, jolloin esimurkkuni kommentoi, onks pakko huutaa. Olen jutellut lasten kanssa varhaislapsuudestaan, he muistavat kyllä, että olin kiukkuinen, mutta eivät ainakaan tällä hetkellä vaikuta ihan täysin häiriintyneiltä sen takia.
Haluaisinpa tavata äidin joka ei ole koskaan huutanut lapselleen!
Kyllä lapselle saa näyttää ärtymyksensä ja väsymyksensä, kun se ei ole fyysistä väkivaltaa. Sen jälkeen vaan täytyisi muistaa kertoa miksi äiti huusi ja pyytää anteeksi.