Lue keskustelun säännöt.
Olen pettynyt nuoruudenmuistoihini
22.08.2014 |
Mulla oli todella ankea elämä 8-18 -vuotiaana perheväkivallan vuoksi. 18-vuotiaasta lähtien, kun asuin omillani, vähän parani elämä, mutta nyt 20 vuotta myöhemmin kun katson taaksepäin, olen todella pettynyt nuoruuteeni.
Tein hirveästi vääriä valintoja, olin usein todella onneton, vietin paljon aikaa vääränlaisten ihmisten kanssa, olin hyväksikäytetty ihmissuhteissani, en löytänyt nuorena elämänkumppaia niin kuin olisin halunnut, enkä pitkäkestoisia ystävyyssuhteita.
Kun mieetin nuoruuttani, niin mua harmittaa kovasti. Harmittaa lähinnä, ettei tule nostalgista oloa mistään, niin kuin ehkä useimmille tulee? Ettei ole ihanaa ja kivaa ja haikeeta muisteltavaa nuoruudesta. Mun elämä alkoi vasta kolmekymppisenä.
Mulla ei ole nuoruutta, jota haikeudella ja nostalgialla muistella, en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Mulla on myös ehkä tämän vuoksi kauheat paineet, että pitää ollaa mahdollisimman kiva elämä nyt, kun ei nuorena ollut. Ja se on vaikeeta!
Kommentit (10)
Oho, anteeksi taisin ymmärtää väärin ikäsi, mikähän se oikeasti on? 18 v + 20 v?
Mutta toivottavasti pointti meni perille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:05"]
Ymmärrän oikein hyvin, itselläni oli myös vaikea lapsuus ja sen jälkeen hankalia vuosia yksin asuessa, kun en osannut olla eikä ollut kunnon eväitä elämään.
Vuosikausia luulin, että vanhemmat olivat ok ja vika minussa. Vasta nyt keski-ikäisenä olen tajunnu, miksi olen tällainen ja miksi oli vaikeaa. En esim. jaksanut saattaa opintoja päätökseen. Siitä on ikäviä seurauksia.
Halusin sanoa tämän siksi, että on tosi hienoa, että huomaat ongelman jo noin nuorena. Sinulla on elämä vielä edessä! Jos on vaikeaa, hae apua ja tukea sieltä, mistä ikinä saat. Etsi ystäviä, käytä hyväksi ammattilaisia, niin saat elämäsi eteenpäin etkä murehdi samaa sitten, kun on liian myöhäistä.
Kyllä minäkin ajattelen, että nyt keski-ikäisenä elämästä on puolet jäljellä ja olen toki onnistunut jossain asioissa, vaikka monia asioita on mennyt pieleen niin ettei voi korjata.
20-vuotias on vielä nuori. Elä nuoruuttasi nyt. Toivon siihen onnea ja iloa, kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
nimim. väärin elänyt
[/quote]
Niin, olin 20 vuotta sitten nuori. Nyt keski-ikäinen :) Itsetunto oli nuorena niin romahtanut, etten tajunnut, että olisi ollut vaikka mitä mahdollisuuksia. Aliarvioin itseäni silloin reippaasti. Nyt on vähän myöhäistä. Nuoruus ei ollut kultainen ja saisi mieluusti jäädä unholaan.
-Ap.
Älä ainakaan jatka harmittelua tai menetät seuraavat 20 vuottakin!
Ei mullakaan ollut hyvä nuoruus. En todellakaan muistele kaiholla. Hyviä muistoja on perheenperustamisesta alkaen vajaa kolmikymppisenä.
Arvaa mitä? Ei me olla poikkeuksia. Tämä nykyinen loputon nuoruuden ihannointi tekee tuollaista, että aletaan kuvitella että se nuoruus olisi tai sen nimenomaan tulisi olla elämän parasta aikaa. EI mua harmita että mulla on hyvä elämä nyt, eikä silloin. Parempi näin päin :D
t. 40+
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:09"]
Älä ainakaan jatka harmittelua tai menetät seuraavat 20 vuottakin!
[/quote]
Joo, yritän päästä harmittelusta. Ahdistaa lähinnä paine elää hyvää elämää ja ikään kuin korvata nuoruuden kurjuus. vähän tulee sellaista suorittamisen pakkoa.
Ja tosiaan, mieluummin hyvä elämä nyt kuin silloin. :)
Yleinen käsitys tuntuu olevan, että elämä eletään nuorena, sitten vanhempana vain ilmeisesti ollaan. Tai ainakin väistytään syrjään nuorempien tieltä, kun oma elämä "on jo ohi". Tiedän, ihan kamalaa ajattelua, mutta mulle nuo ajatukset on syöttänyt päähäni reippaasti nuoremmat ihmiset, jotka oikeasti luulee, että elämää ei ole kolmenkympin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostalgia on menneisyyden ikävöintiä, en käsitä miksi ihmiset pitävät sitä hyvänä tunteena. Itselleni tulee hyvin lohduton ja itkuinen olo, kun muistan, ettei elämäni tule ikinä olemaan yhtä onnellista ja huoletonta kuin lapsuudessani.
Voi, olet aivan kuin minä. Niin surullista, ikävääkin. Pitäisi vain osata kääntää se positiiviseksi - ja oppia; elää itseä miellyttävää elämää loppuaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Näin jälkikäteen tuntuu että makasin käytännössä nuoruusvuoteni 15-25 sängyssä tai sohvalla ja tuijotin tyhjää seinää. Niinhän se melkein menikin.
No mulla oli aika kamala lapsuus aina 14- vuotiaaksi, silloin sijoitettiin laitokseen, mikä oli mulle pelastus.
Kysynkin siltä ap, annatko huonon nuoruuden pilata myös aikuisikäsi, vai alatko elämään tätä hetkeä ja päivää? Tähän päivään ei oikeasti vaikuta Se mitä 20 vuotta sitten tapahtui- ellet sinä anna sen vaikuttaa.
Itse aikanaan päätin, etten anna sen lapsuuden sonnan pilata koko elämääni, tietyt henkilöt veivät minulta oikeuden onnelliseen lapsuuteen. Mutta en anna heille sitä valtaa että he veisivät minulta myös onnellisen aikuisuuden! Suosittelen asian työstämistä myös sinulle ap!
terv. N39
Ymmärrän oikein hyvin, itselläni oli myös vaikea lapsuus ja sen jälkeen hankalia vuosia yksin asuessa, kun en osannut olla eikä ollut kunnon eväitä elämään.
Vuosikausia luulin, että vanhemmat olivat ok ja vika minussa. Vasta nyt keski-ikäisenä olen tajunnu, miksi olen tällainen ja miksi oli vaikeaa. En esim. jaksanut saattaa opintoja päätökseen. Siitä on ikäviä seurauksia.
Halusin sanoa tämän siksi, että on tosi hienoa, että huomaat ongelman jo noin nuorena. Sinulla on elämä vielä edessä! Jos on vaikeaa, hae apua ja tukea sieltä, mistä ikinä saat. Etsi ystäviä, käytä hyväksi ammattilaisia, niin saat elämäsi eteenpäin etkä murehdi samaa sitten, kun on liian myöhäistä.
Kyllä minäkin ajattelen, että nyt keski-ikäisenä elämästä on puolet jäljellä ja olen toki onnistunut jossain asioissa, vaikka monia asioita on mennyt pieleen niin ettei voi korjata.
20-vuotias on vielä nuori. Elä nuoruuttasi nyt. Toivon siihen onnea ja iloa, kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
nimim. väärin elänyt