Tajusin juuri, että minua on 24 vuotta käytetty henkisesti hyväksi

Kiltteyttäni, sinisilmäisyyttäni, naiiviuttani, huonoa itsetuntoani ja siihen liittyvää hyväksynnän hakua. Tai ei kai ihan sentään koko elämääni, mutta lähestulkoon. Ja mitä jäi kaikesta käteen - vakava masennus, itsemurhayritys, tyhjyys ja minuuttomuus.

Mutta syy on kyllä eniten toki minussa, koska olen oikein kerjännyt tätä hyväksikäyttöä. Se on antanut jonkun syyn olla olemassa ja kohdistaa ongelmat itsestä toisaalle. Surullista, että tunnen itseni tärkeäksi vain kun autan jotenkin tai kun olen miellyttävä/kaunis (ja tästä johtuen on seksuaalisestikin hyväksikäytetty), saan kehuja tms. Nyt kun olen romahtanut, en osaa enää edes auttaa muita ja olen pelkkä kuori.

Äitinikin tuntuu halveksuvan minua. Mietinpä vaan, miten tässä näin kävi. Synnyinkö tänne vain hetkeksi miellyttämään ja nyt kun ei minusta enää ole hyötyä niin roskiin vain.