Kuinka paljon kumppanin harrastus pitäis mua kiinnostaa
Avomies on hurahtanut pyöräilyyn ja puhuu siitä paljon. Siis, tosi paljon. Iltaisin selittää mulle vaihteista, renkaista ja ties mistä pitkään ja hartaasti.
"Kuuntelen", eli samalla mietin omia menoja ja välillä kyselen jotain (kumpi sun mielestä on parempi/ sopiiko tuo rengas sun ajoreitteihin/ onko hirveen kallis).
Tänään mies suuttu, kun en tiennyt kahden eri vaihteen eroa. Siinä se sit huusi kuinka mä vain leikin kuuntelevani enkä oikeasti ole mukana.
Anteeksi kielenkäyttö mutta mitä vittua se oikein multa odottaa??? Ihana, että on harrastus mutta olettaako hän, että mustakin tulis nyt polkupyörä expertti? Se on HÄNEN harrastus, ei mun.
Kuinka paljon te tiedätte kumppanin harrastuksista? Osaatteko nimetä moottorin osat/ tiedätte futispelaajat/ tilastot/ yms/ tms. Mun mielestä se on aivan normaalia hymyillä ja nyökkää.
Oliks noi kilarit aiheelliset, mitä mieltä?
Kommentit (7)
Meillä vähän sama, mies on vaan hurahtanut kehonrakennukseen. Puhuu todella paljon kaikesta siihen liittyvästä. Välillä jutut on ihan mielenkiintoisia, mutta en kuuntele kunnolla kaikkea.. Esitän kuuntelevaa ja kyselen, jotta hänelle tulee parempi mieli. Välillä tosiaan myös ärsyttää kun hän luulee, että muistan kaikki lisäravinteet, laitteet ja mitä kuuluu syödä milloinkin, miten toimitaan bulkilla ja dietillä. Meillä mies saattaa innostua kertomaan kaiken vain pidemmän kaavan mukaan jos en muista jotain. Miehesi olisi ehkä voinut vain nätisti sinulle asiat kerrata, mutta ilmeisesti miesten harrastukset on välillä tosi tärkeitä ja he haluavat niistä keskustella tajuamattaan, että meille riittäisi vähempikin.
Mielestäni ap:n tarjoama osallistumisen taso on juuri optimaalinen. On kohteliasta antaa toisen puhua kiinnostuksenkohteestaan, mutta se on jo liikaa vaadittu että alkaisi erikseen painaa mieleensä yksityiskohtia siitä.
Oma mieheni on fanaattinen vanhojen autojen harrastaja ja puhuu niistä paljon, minä kuuntelen ystävällinen ilme naamallani ja kerron olevani iloinen hänen puolestaan silloin kun siihen on aihetta, mutta juuri mitään en 15 vuoden jälkeenkään vanhoista autoista tiedä enkä yritäkään tietää. Oma autoni on aina ollut joku tavallinen muutaman vuoden vanha taviskärry.
En tiedä onko siinä vissi ero, mutta ainakin lapseni rakkaasta harrastuksesta olen opetellut asioista ihan vain sen vuoksi, että se on hänelle niin tärkeää. Sitä kautta, että olen paljon aiheeseen tutustunut, on se alkanut minua enempi ja enempi kiinnostaakin.
Ja hyvä niin, meillä on teinin kanssa aina juteltavaa.
Emme juuri juttele harrastuksistamme tai työpäivästämme, miestäni ei yksinkertaisesti kiinnosta minun juttuni ja vaikka yrittäisin keksiä niistä joskus vain jotkut ehkä kiinnostavimmat asiat, niin mies kyllä kuuntelee, mutta huokailee jo heti alkuun. Niinpä aikani yritettyäni päätin tehdä samoin ja nyt puheenaiheita on enää vain muutama.
Ap:n kiinnostustaso on siis minunkin mielestäni ihan hyvä ja riittävä. Miehen kilahdukseen sanoisin, että pysyttele hiljaa vain ja anna miehen räyhätä jos niin hyväksi katsoo. Jos räyhäämistä ei olisi tullut nyt, olisi se tullut luultavasti hieman myöhemmin, joka tapauksessa sellainen oli odotettavissa. Älä mene räyhäykseen mukaan, vaan annat miehen puhkua niin kauan kuin haluaa noin mitättömästä asiasta. Ehkä mies tajuaa itse asian tylsyyden, ehkä ei.
Kannattais ehkä olla kiinnostunut ja lähteä itsekin mukaan. Niillä yhteislenkeillä on aika timmejä naisia mukana.
Komppaan edellisiä. Aiheettomat oli miehesi kilarit.
Omalla miehelläni on monia harrastuksia, joista hän kerto mulle mutta ei onneksi oleta mun tietävän alkeita enempää (esim. Jenkkifutis ja prätkät). Sama juttu toisin päin. Toimii.
Jos se pitää sulle joskus luennon, on kohteliasta kuunnella. Jos se puhuu koko ajan siitä, ei tartte oikeasti kuunnella. Normaalimpaa mun mielestä on, että sä olisit mustasukkainen ja yrittäisit estää miestäs pyöräilemästä. Mulle ainakin omat harrastukset on lomaa kumppanista, ja välillä tulee mustasukkaisuuskohtausta! Eikö hänellä ole kavereita joiden kanssa puhua harrastuksista? Tietysti tuollaista se aina on kun hurahtaa johonkin mutta kilahtaminen ei koskaan ole oikein.